Tänään ollut sellainen päivä ettei kiinnostaisi tehdä mitään.. Eilen vielä suunnittelin meneväni tänään salille ja kauppaan pyörällä. Aamulla herätessäni luovuin kuntosaliajatuksesta ja mietin että jos kävisin kävelylenkillä ja sittten kaupassa.. Klo 12 kun makasin vieläkin sängyssä peiton alla, mietin että jos en kävisi lenkilläkään, vaan ainoastaan kaupassa.. Hetkenpäästä mietin kävisinkö edes kaupassa vai pärjäsinkö leivällä puurolla tämän päivän ja huomisen aamun ja iltavuoron töissä.. No kännykkä piippasi oikeaan aikaan, tuli viesti että kirjastoon on saapunut varaamani kirja.. Jos siis kävisin hakemassa sen, ja samalla kaupassa.. On vain niin vetelä olo, tuntuu että eihän näillä minun tekemisilläni ole kenellekään mitään merkitystä, miksi siis en vain makaisi sängyssä.. No oma terveys ja kunto tietysti, mutta ketä varten sitäkin pidän yllä, kun tuntuu välillä siltä että tulisipa joku tauti joka veisi kuolemaan.. Näiden ajatusten keskellä voin vain rukoilla Herralta iloa ja voimia. Ja kyllä niitä aina sieltä saakin. Tässä nyt istun itseni meikanneena, pukeneena, kirjastonkirjat kasiiin pakanneena ja ostoslistan kirjoittaneena. Lähden sinne kauppaan ja kirjastoon pyöräilemään. Vaikka tältä päivältä jäi se sali, ja mahdollisesti lenkkikin, niin ainakin olen poissa sängystä. Jos tultua vaikka imuroisi ja pesisi wc:n. Tuntisi itsensä kodinhengettäreksi.
Toissayönä näin muuten unta, että pyöräilin isäni asunnon pihan edessä. Takapihalla oli unessa isä ja hänen naisystävänsä. Huusin isälle pyörätieltä "Terve isä!" Nainen huusi minulle: "Älä sieltä huutele tänne!" (Niinkuin meitä aina lapsenakin kielsi isäämme tervehtimistä ja isäksi kustumasta, naisen mukaan kun emme enää olleet isämme lapsia.. Millähän logiikalla?) No jokatapauksessa unessa olin rohkea ja sanavalmis. Huusin naiselle takaisin että: "Minä saan huutaa isälleni vaikka kuusta asti terve, jos haluan!!" Naisen naama venähti ja isä nauroi iloisesti unessa ja sanoi "Niinkö!" :) Lapsena emme uskaltaneet sanoa naiselle mitään vastaan, vaan lopetimme isämme tervehtimisen silloin kun hän oli naisensa seurassa..
Mutta NYT sinne kauppaan ja kirjastoon! Palataan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti