Raskausaika on vierähtänyt nopeasti. Ja ihmeen helposti. Yhtään saikkupäivää ei tarvinnut ottaa ja äitiyslomalle jäin siis vasta määrättynä päivänä. Suurin vaiva joka on nyt ilmennyt parin viikon sisällä on mielialan vaihtelut. Välillä ärsyttää ja raivostuttaa kaikki ja välillä taas itkettää, itkettää ja itkettää. Toinen ikävä vaiva on jalkojen levottomuus ennenkaikkea nukkumaan mennessä. Makuuhuoneen viilennys 16-18 asteiseksi on auttanut hieman, mutta lähes jokailta se inhottava tunne valtaa jalkaterät ja mikään ei auta!
Vauva liikkuu mahassa paljon, ja olen saanut kutitella pieniä jalkapohjia mahanläpi päivittäin. Vauvan huone on valmis, ja kaikki on hankittu vaippoja, sinkkivoidetta ja talkkia lukuunottamatta. Sairaalakassi pitäisi kai jo pakata, mutta en ole saanut aikaiseksi. Jotenkin ei osaa ajatella että vauva oikeasti syntyy muutaman viikon sisällä! Ja aivan syvällä sisimmässä on pieni pelko, jos kaikki ei menekään hyvin. Sen sanon etten kyllä kestäisi jos jostain syystä menettäisimme vauvan. Ihan ahdistaa kirjoittaakin tuo lause. Herra suojele vauvaamme nämä viimeiset viikot ja anna synnytyksen sujua ongelmitta. Kiitos Jeesukselle, että hän on kanssamme joka hetkessä.
Mutta kyllä odotan sitä hetkeä kun saan pienen vauvamme syliini! En osaa edes ajatella kuinka paljon rakkautta voin silloin tuntea, kun nytkin olen pakahtua onnesta vauvaa vatsanläpi silitellessä <3 :)
