Onnen pisaroita, onnen pisaroita..

Enpä tätä uskaltanut ajatella kirjoittavani tänne vielä viikko sitten, mutta tänään oli 12 viikon ultra, jossa kaikki oli hyvin! Täällä sitä mennään ja pieni on pysyny mukana!
Ultrassa oli jännää kun kaikki näkyi niin selvästi! Toisesta kädestä voitiin laskea viisi sormeakin, kun hän levitti kätensä yhdessä vaiheessa. Ja eksyihän se peukalo suuhunkin siinä ultratessa, voi pientä! Hyvä työkaverini, jolle tänään kerroin raskaudesta, sanoi että oli nähnyt unta jossa minä olin pidellyt mahaani ja olin sanonut hymyillen, että "Nyt tämä on turvassa!" :) Ah, meinas tulla itku! Oi Kiitos Jeesus että sinä olet siunannut meille tämän ihmeen! Viime vuonna ei ollut meidän aikamme tulla vanhemmiksi. Ehkä elämän piti vielä hiukan meitä koulia ja opettaa. Tärkeintä on luottaa siihen, että kaikki menee Herran tahdon mukaan, Hänen aikataulussaan. Sitä olen aina kaikissa asioissa rukoillut ja sitä haluan myös tässä perhe-asiassakin. herra antaa lapsen kun sen aika on, ja nyt se taitaa toteutua <3

Viime viikot on ollu aika kamalia oksennusrumba-aamuja ja iltoja.. Välillä on päiviä kun KAIKKI ruuat inhottaa! Curry, makkara ja kananmuna on pahimmat! Meinaa tuolla yökkö refeksi pelkästään noiden sanojen kirjoittamisesta. Ihan kädet hikosi! :D
Myöskään suklaata ei oo tehny mieli kahteen kuukauteen! vaikka ennen söin sitä lähes päivittäin! Ehkä söin sitä suruuni (niinkuin söinkin) ja nyt kun ei ole aihetta surulle, niin ei myöskään tarvetta suklaalle!

Asia mikä teki minut maailman onnellisimmaksi oli, kun yhtenä päivänä toinen siskoni jonka kanssa emme nyt ole nähneet vuoteen ja joka ei minuun yhteyttä ole pitänyt (ihan aiheesta). Oli vastannut minun onnittelu sähköpostiviestiini, että sinulle onnea ultraan, toivottavasti kaikki on hyvin. Hän oli siis mennyt miehensä kanssa kihloihin, ja kaikesta huolimatta halusin onnitella siskoani, vaikka en tiennyt kaipaako hän onnittelujani tai yhtään mitään minulta. Kiitos Herra, että lämmitit siskoni sydäntä. Tuo pieni sähköposti häneltä merkitsi niin paljon minulle! <3

Mutta Herraa kiittäen,
jokapäivästä nauttien,
tässä mennään eteenpäin.
Kiitos siitä <3

Huokaisten ja puhallellen..

Eilen oli täydellinen päivä! Aamupäivästä kävimme mieheni kanssa varhaisultrassa, ja siellä oli kaikki niinkuin pitkääkin! Vastasi viikkoja, sydän löi, ja mitään poikkeavaa gynekologi ei todennut. Eli ainakin nyt kaikki on vielä hyvin. Vielä nyt vatsassani on ihme, jota molemmat odottaa innolla. Ihme, jota kiitän jokapäivä. Voi kun pysyisit siellä pikkuinen..

Eilen oli myös mukavaa sen puolesta, että vietimme iltapäivän ja illan (kello yhteen asti yöllä) avioparisoluporukkamme kanssa. Olimme ihanalla kesähuvilalla, jossa lauloimme, nauroimme, grillasimme, saunoimme ja illalla vielä pelasimme parisuhdepeliä. Emme voittaneet jo pidemmän tiensä yhdessä taivaltaneita. Kerroimme näille ystävillemme myös raskaudesta, josta kiitimme Herraa yhdessä rukoillen. Onneksi kerroin, koska kun olimme syöneet, täytyi minun juosta vesssaan oksentamaan. Kaikki, mitä olin syönyt. Tämä pahoinvointi on nyt ollut tällä viikolla aika voimakasta! Onneksi olen vielä pari viikkoa kesälomalla! Kotona minun ei ole tehnyt syödä mitään muuta kuin ruisleipää juustolla. Eilen oli niin nälkä, että grilliherkut maistuivat hyvälle, mutta eiväthän ne sisällä pysyneet. Pahoinvointia on myös aamuisin ja etovaa oloa jatkuu kokopäivän..

Viime kuussa näin paljon unia isästäni, johtuen varmaan siitä, että kuolemasta tuli toukokuun lopussa vuosi, ja Kesäkuussa tuli vuosi hautajaisista. Olen mm. nähnyt unta että isäni onkin elossa ja häntä vielä kuulustellaan ja minäkin sain unessa olla mukana kuuntelemassa kuulusteluja. Yhtenä yönä taas näin niin todentuntuisen unen siitä, että isäni ja hänen avopuolisonsa ruumiit oli molemmat kadoksissa, ja aamulla herätessä piti ihan miettiä, että onko heidät siis löydetty ja miten ne kuolemat nyt oikein tapahtuikaan. Alitajunnassa siis pyörittelen edelleen jonkin verran viime vuoden tragediaa.

Viime viikon olimme äidin ja siskon kanssa Lapissa. Olimme Sallassa ja Inarissa. Oli mahtava loma! Nautittiin luonnon kauneudesta ja liikuimme paljon. Kyllä pohjoisessa on kaunista! Oli hyvä loma senkin puolesta, että oli niin viileää, ettei siellä ollut ollenkaan itikioita, hyttyisä, sääskiä. Millä nyt kukakin haluaa niitä kesänpilaajia kutsua..

Mutta nyt jatkan puhaltelua sohvalla. Ja taidan käydä tekemässä yhden juustovoileivän.

Kiitos Herra Jeesus elämänlahjasta. Kiitos huolenpidostasi. Kiitos rakkaudestasi. Herra auta ja kosketa kaikkia jotka kärsivät lapsettomuudesta. Kosketa kaikkia, jotka sinua kaipaavat. Aamen.