Edellisestä tekstistäni on aikaa. Aika kuluu nykyisin niin nopeasti. Tuntuu, että päivistä ei saa pidettyä kiinni, kun ne jo liukuvat käsistä.
Poikamme täytti helmikuun alussa vuoden ja iloksemme voin kertoa, että kesän alussa meille tulee toinen poika! Herra ottaa, Herra antaa. Kaikella on määräaikansa.
Minun päivät ovat kuluneet joulukuun alusta lähtien töissä ja kotona. Mieheni on hoitovapaalla kevääseen, siihen asti, kun minä jään taas äitiyslomalle.
Elämä on ollut mielenkiintoista ja rikasta. Eritoten tietysti esikoisemme ansiosta, mutta myös muuten. Pääsin muutama viikko sitten mukaan ensimmäiselle vankilalähetysmatkalle. Olimme kaksi päivää Sukevan vankilassa evankelioimassa hengellisten tilaisuuksien merkeissä. Minäkin pääsin todistamaan vangeille uskostani omien kokemusteni kautta. Reissu oli todella antoisa ja tunsin miten Jumala oli siellä läsnä! Herra siunaa kaikkia niitä vankeja joita tapasimme! Kosketa heitä ja ilmesty heille voimallisesti! Sinä voit antaa heille uuden elämän. Sinä Herra ohjaat heitä.
Tunsin, että minun täytyi kertoa heille se mitä kerroin. Hävettävä tarina elämästäni, mutta jonka kautta olen muuttunut niin paljon sydämeltäni. Olen saanut kokea Jeesuksen anteeksiannon ja sen armon, jonka kautta pelastumme. Tuon saman tunteen haluaisin heidänkin kokevan. Se kun syyllisyys ja häpeä riisutaan pois. Se kun suru ja murhe vaihtuvat iloon. Se kun kokee olevansa uusi, puhdas luomus Herran kädessä.
Olen niin onnellinen tällä hetkellä. En voi kuin kiittää Herraa miten kaikki ikävä, on muuttunut iloksi.
Siunausta jokaiselle lukijalle. Herra tietää jokaisen ihmisen vaikeudet, ja Hän auttaa, kun sitä Häneltä pyydämme. Ihmisestä ja eläimestä, Sinä Herra, pidät huolen.
