Ja kaikki entinen on mennyt.

Tämän viikon olen talvilomalla. En hiihdä, en luistele, en laskettele, en pulkkaile, en edes rakenna lumiukkoa, joten siinä mielessä talviloma on minulle hieman turha, mutta kyllä minä muuten lomailla osaan! :) Tällä lomalla on jo kylpylöity, ja loppuviikosta hieman lisää, kirjastosta hain kasan hyviä kirjoja ja pariksi päiväksi lähden ystävän luo toiselle puolelle Suomea. Huvittavaa että junalla tuo 450 km matka olisi kestänyt 12 tuntia! Bussilla 7 tuntia. Toiset menee 12 tunnissa thaimaahan, minä olisin päässyt vain 450 km eteenpäin.. Joo, valitsin siis bussiin.

Tänään muistelin aikaa reilu kaksi vuotta taaksepäin, kun olin luokkalaisteni kanssa viettämässä viimeisiä luokkapippaloita ennen valmistumista. Oli hauska ilta, vaikka enää en tuollaisia iltoja tule viettämään siitä huolimatta. Muistelin vain tänään sitä, miten luokkalaiseni kirjoittivat minusta kuvaavia sanoja paperiin, kun kierrätimme ringissä papereita, joihin piti sanalla tai parilla kirjoittaa jotakin positiivista toisistamme. Minun paperissani luki useampaan kertaan: Bilehile! Niin bilehile, ominaisuus jota en enää haluaisi minusta ajateltavan. En haluaisi, että minusta tulee ensimmäisenä mieleen bilettävä siideripissis. Ja että se olisi minun positiivisin ominaisuuteni. Haluaisin, että paperissa lukisi ennemmin: Uskovainen. Uskis. Hengellinen. Uskonnollinen. Jeesus-ihminen. Vaikka se hihhuli! Mutta ei bilehile. Miten kauan menee ennenkuin karistan tuon leiman harteiltani, vai olenko jo karistanut? Olen viimeksi käynyt baarissa joulukuussa 2012. Humalassa olen ollut viimeksi heinäkuussa 2013. Nyt tämä kaikki on elettyä elämää, mennyttä. Tulevaisuus ja tämä hetki on kirkkautta, uutta. Ja näin on hyvä.

Usko, on nyt elämäni kantava voima. Perheenlisäys, elämäni haave. Mieheni, elämäni tukipilari. Työ, suuri voimavarani. Kirjat, keino rentoutua. Jeesus, apu ahdinkoon. Rukous, tapa kiittää.