Tänä aamuna kävin pitkästä aikaa uimahallissa. Siitä on varmasti yli vuosi, kun olen viimeksi käynyt tuossa uimahallissa. En enää muistanut, että uimahallin suihkusta tulee niin kylmää vettä. En muistanut myöskään, että uimavesi tuntuu niin kauan kylmältä, ennenkuin siihen tottuu. Tiesin, ettei minulla ole kokouimapukua, (mikä olisi uimahallissa uitaessa ehkä mukavampi pukine kuin bikinit) mutta en todellakaan muistanut että bikinini ovat niin pienet! (kutistuneet kaapissa..)
Siellä altaassa ui 11 eläkeläistä + minä. Lasten altaassa ui koululuokka. Muistelinpa siinä heitä katsoessa omia kouluaikaisia uintitunteja.. Minä olin se lapsi, joka pelkäsi vettä, inhosi uimahallin kylmyyttä ja varoi saamasta vettä kasvoilleen. Tuosta tämän päivän koululuokastakin löysin sen lapsen, joka oli juuri tuollainen. Seisoi syrjässä, itseään tiukasti käsillä rutistaen. Pääsi jopa välillä lämmittelemään saunaan. Minä en kyllä silloin päässyt. Hampaat kalisten piti uimatunnit kestää.
Uimahallista lähtiessäni tuli minua vastaan kaksi työntekijää entisestä työpaikastani. Heidän näkeminen toi mieleen muistot tuosta työpaikasta, ja siitä miten lähdinkin opiskelemaan lisää ja sain nykyisen työni. Tämä kaikki oli silloin Herran suurta johdatusta! Ammattikorkeakouluun hain osaltaan siksi, että halusin nähdä pääsisinkö edes pääsykokeisiin. Kun pääsykoekutsu sitten tuli, ajattelin silloin, että menen pääsykokeisiin, mikäli pääsykoepäivä sattuu vapaapäivälle. En siis toivonut kyseistä päivää vapaaksi, enkä edes kertonut kenellekään töissä hakeneeni kouluun. Mutta kuinka ollakaan, pääsykoepäivä oli vapaapäivä, joten pitihän se sitten mennä, kun olin itselleni luvannut. Pääsin kouluun ja valmistuin ammattiin.
Nykyisen työpaikkanikin koen saaneeni Herralta. Hain työpaikkaa kaksi päivää ennen hakuajan loppumista, kun eräs tuttavani sanoi, että siellä olisi paikka auki. En uskonut pääseväni, koska olin niin sanotusti "ulkopuolinen hakija" enkä talon sisäisiä määräaikaisia. Haastattelukutsu kuitenkin tuli. Kuulin että hakijoita on 19 ja viisi heistä haastatellaan. Minut valittiin näistä viidestä! Olin todella yllättynyt ja ehkä vähän peloissanikin, koska en ollut ehtinyt pohtia sitä, että todella saisin tuon työn. Mutta nyt 5 vuotta tuossa työssä oltua, en voi muuta kuin kiittää Herraa. Työyhteisö on mahtava ja pidän todella työstäni, jossa joka päivä saa oppia uutta.
Myös mieheni nykyinen työpaikka oli yllätyslahja Herralta. Hän meni myös parin päivän varoajalla haastatteluun silloisen tuttavamme kehoittamana, iski pöytään kastetodistuksen, ja sai työpaikkansa tuosta kristillisestä työpaikasta, jossa hän työskentelee.
Herra ohjaa ja siunaa, kun sitä häneltä rukoilemme. Työpaikkoja ja koulupaikkoja olen aina rukoillut, koska itse pelkäisin tehdä niin suuria päätöksiä. Olen aina pyytänyt Herraa sulkemaan ovet, jos jokin suunnitelma ei ole hänen tahtonsa. Haluan kulkea Herran suunnittelemaa polkua, en lähteä omille teille haparoimaan. Myös tätä nykyistä omaa taloamme, kotiamme, rukoilimme Herralta ja löysimme, mutta se olisikin jo toinen tarina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti