Sateen jälkeen on poutasää..

Edellisestä tekstistäni on aikaa. Aika kuluu nykyisin niin nopeasti. Tuntuu, että päivistä ei saa pidettyä kiinni, kun ne jo liukuvat käsistä.


Poikamme täytti helmikuun alussa vuoden ja iloksemme voin kertoa, että kesän alussa meille tulee toinen poika! Herra ottaa, Herra antaa. Kaikella on määräaikansa.


Minun päivät ovat kuluneet joulukuun alusta lähtien töissä ja kotona. Mieheni on hoitovapaalla kevääseen, siihen asti, kun minä jään taas äitiyslomalle.


Elämä on ollut mielenkiintoista ja rikasta. Eritoten tietysti esikoisemme ansiosta, mutta myös muuten. Pääsin muutama viikko sitten mukaan ensimmäiselle vankilalähetysmatkalle. Olimme kaksi päivää Sukevan vankilassa evankelioimassa hengellisten tilaisuuksien merkeissä. Minäkin pääsin todistamaan vangeille uskostani omien kokemusteni kautta. Reissu oli todella antoisa ja tunsin miten Jumala oli siellä läsnä! Herra siunaa kaikkia niitä vankeja joita tapasimme! Kosketa heitä ja ilmesty heille voimallisesti! Sinä voit antaa heille uuden elämän. Sinä Herra ohjaat heitä.


Tunsin, että minun täytyi kertoa heille se mitä kerroin. Hävettävä tarina elämästäni, mutta jonka kautta olen muuttunut niin paljon sydämeltäni. Olen saanut kokea Jeesuksen anteeksiannon ja sen armon, jonka kautta pelastumme. Tuon saman tunteen haluaisin heidänkin kokevan. Se kun syyllisyys ja häpeä riisutaan pois. Se kun suru ja murhe vaihtuvat iloon. Se kun kokee olevansa uusi, puhdas luomus Herran kädessä.


Olen niin onnellinen tällä hetkellä. En voi kuin kiittää Herraa miten kaikki ikävä, on muuttunut iloksi.


Siunausta jokaiselle lukijalle. Herra tietää jokaisen ihmisen vaikeudet, ja Hän auttaa, kun sitä Häneltä pyydämme. Ihmisestä ja eläimestä, Sinä Herra, pidät huolen.
 

Kiitollisuutta..

Kiitos Jeesus rakkaasta pojastamme <3



En voisi olla kiitollisempi ja onnellisempi <3



Kiitos kun kuulit minun rukoukseni sekä kaikkien niiden, jotka rukoilivat puolestamme.

Jeesus siunaa ja auta kaikkia lapsettomuudesta kärsiviä. Jeesus anna heidän elämäänsä iloa ja toivoa. Sinä Herra voit auttaa kun sitä sinulta pyydetään.  Lapsi on lahja taivaasta.

Sydän täynnä rakkautta..

Mikä tekee ihmisen onnellisemmaksi kuin kainalossa tuhiseva oma vauva? Meillä nyt jo kuukauden ikäinen nuppuruusu.

Yhdeksännellä kuulla..

Raskausaika on vierähtänyt nopeasti. Ja ihmeen helposti. Yhtään saikkupäivää ei tarvinnut ottaa ja äitiyslomalle jäin siis vasta määrättynä päivänä. Suurin vaiva joka on nyt ilmennyt parin viikon sisällä on mielialan vaihtelut. Välillä ärsyttää ja raivostuttaa kaikki ja välillä taas itkettää, itkettää ja itkettää. Toinen ikävä vaiva on jalkojen levottomuus ennenkaikkea nukkumaan mennessä. Makuuhuoneen viilennys 16-18 asteiseksi on auttanut hieman, mutta lähes jokailta se inhottava tunne valtaa jalkaterät ja mikään ei auta!

Vauva liikkuu mahassa paljon, ja olen saanut kutitella pieniä jalkapohjia mahanläpi päivittäin. Vauvan huone on valmis, ja kaikki on hankittu vaippoja, sinkkivoidetta ja talkkia lukuunottamatta. Sairaalakassi pitäisi kai jo pakata, mutta en ole saanut aikaiseksi. Jotenkin ei osaa ajatella että vauva oikeasti syntyy muutaman viikon sisällä! Ja aivan syvällä sisimmässä on pieni pelko, jos kaikki ei menekään hyvin. Sen sanon etten kyllä kestäisi jos jostain syystä menettäisimme vauvan. Ihan ahdistaa kirjoittaakin tuo lause. Herra suojele vauvaamme nämä viimeiset viikot ja anna synnytyksen sujua ongelmitta. Kiitos Jeesukselle, että hän on kanssamme joka hetkessä.

Mutta kyllä odotan sitä hetkeä kun saan pienen vauvamme syliini! En osaa edes ajatella kuinka paljon rakkautta voin silloin tuntea, kun nytkin olen pakahtua onnesta vauvaa vatsanläpi silitellessä <3 :)

Lumihiutaleena poskella..

Tänään olisi isän 52v. syntymäpäivät. Isän kuolemasta aikaa 1,5 vuotta. Aika on mennyt nopeasti, tuntuu että vastahan isä oli meillä käymässä. Toisaalta niistä ikävistä tapahtumista tuntuu olevan jo ikuisuus.. Ehkä siksi, kun olen pyrkinyt muistelemana isästä vain niitä hyviä asioita. Niitä pahoja asioita ei toivois olevankaan.. Ne on kuin unta, tai joku paha elokuva, jonka on joskus joutunut elämään liiankin todeksi.. Harmittaa kun isä ei ole näkemässä kun talvella syntyy ensimmäinen lapsenlapsi.. Olisi niin kaivattu ukkia lapsemme elämään.

Raskaus on sujunut hyvin! Kiitos Herralle! Tunuu uskomattomalle, että kohta jään äitiyslomalle! Ihan mieletöntä! Pieni potkii eniten aamuisin ja iltaisin. Päivällä ei ehdi niin työntouhussa huomata liikkeitä. Kahden edestä tulee edelleenkin nukuttua. Vauvalle alkaa olla kaikki tarvikkeet valmiina. Vain tutit, tuttipullot, itkuhälytin, rintapumppu, pinnasängyn mobile ja amme puuttuu. Vaatteita on niin paljon, että kaikkia ei ehdi varmaan käyttääkään. Yhdistelmävaunut tilasimme Saksasta, sai neljä kertaa halvemmalla kuin täältä ja hyvältä vaikuttaa!

Oon niin kiitollinen kaikille ystäville ja tutuille, jotka ovat lahjoittaneet tai myyneet edullisesti meille vauvan tarvikkeita, vaatteita ja äitiysvaatteita! :)

Ja Herralle kiitos, että raskaus on sujunut ilman mitään ongelmia! :) IHANAA kun ei ole tarvinnut nähdä pisaraakaan verta tässä raskaudessa! :) Kyllä me niin odotetaan jo pienen syntymää! :) Ihanaa että se on jo niin lähellä <3

Rakastakaa toisianne

Yksin laivaa luotsaat päällä veen,

ja seilaat merta karikkoineen.

Yhä uskotko sä ihmeeseen,

sut yksin luotiin päälle synkän veen?



Alla taivaan myrskypilvien,

raivoavan meren aaltojen.

Yksin luotsaat kohti satamaa,

vaik karikolla ylpeys riisutaan.



Ja aallot kuiskaa:

Rakastakaa toisianne,

ja kaikki anteeksi antakaa,

pitäkää huolta toisistanne,

toinen toistanne kantakaa.

Älköön viha koskaan saavuttako sydämiänne,

vaan aina anteeksi antakaa,

rakastakaa toinen toisianne,

ja toisistanne huolehtikaa.



Yllä meren suurten aaltojen,

näät perääntyvän parven lintujen.

Muutos kuuluu epätoivoinen,

oi jospa oisit taivaan lintunen.

Ei yksi lintu vielä kesää tee,

vaan parvessa ne aina liitelee,

ei yksin jaksa lintu yksikään,

siksihän ne liitää keskenään.



Ja aallot kuiskaa:

Rakastakaa toisianne,

ja kaikki anteeksi antakaa,

pitäkää huolta toisistanne,

toinen toistanne kantakaa.

Älköön viha koskaan saavuttako sydämiänne,

vaan aina anteeksi antakaa,

rakastakaa toinen toisianne,

ja toisistanne huolehtikaa.



Luo katse taivaan tähtikarttoihin,

on tähtiäkin taivaan tuhansin.

Vaik yksinäisinä me synnytään,

ei yksin luotu tänne yhtäkään.



Ja taivas kuiskaa:

rakastakaa toisianne

ja kaikki anteeksi antakaa

pitäkää huolta toisistanne

toinen toistanne kantakaa.

Älköön viha koskaan saavuttako sydämiänne,

vaan aina anteeksi antakaa,

rakastakaa toinen toisianne,

ja toisistanne huolehtikaa.



Ja aallot kuiskaa:

Rakastakaa toisianne,

ja kaikki anteeksi antakaa,

pitäkää huolta toisistanne,

toinen toistanne kantakaa.

Älköön viha koskaan saavuttako sydämiänne,

vaan aina anteeksi antakaa,

rakastakaa toinen toisianne,

ja toisistanne huolehtikaa.

Pientä purkautumista tähän väliin..

Puoliväli raskaudesta ylitetty :) Kaikki sujunut ainakin tähän asti hyvin, Kiitos Herralle!

Viikonlopunajan on alkanut harmittamaan se asia, ettei lapsellamme tule olemaan samanlaisia isovanhempia kuin mitä minulla ja sisaruksillani oli. Isänipuoleiset ukki ja mummi ovat olleet suuri osa koko elämäämme ja välit heihin on olleet läheiset. Kaikki lomamme vietimme lapsuudessa ukin ja mummin luona mökillä.

Meidän lapsellamme tulee olemaan teoriassa 1 ukki ja 2 mummia, mutta mieheni vanhemmat ovat sen verran vanhoja ja asuvat monen sadan kilometrin päässä, joten heistä ei ole jakamaan lapsen arkea kanssamme. Ja siinä vaiheessa kun lapsi alkaa ymmärtämään isovanhempien merkityksen, ei heitä mahdollisesti enää ole, Minun puolelta taas äiti muuttaa muutaman sadan kilometrin päähän lähiaikoina, joten ei hänestäkään ole osallistumaan lapsemme arkeen. Ja isäni, joka varmasti olisi ollut innokas ukki lapsellemme, niin on kuollut (niinkuin olen aiemmin asiasta kertonut). Eli käytännössä lapsellamme ei ole sellaisia isovanhempia joista itse sain nauttia.

Tukiverkostomme muutenkin on hyvin suppea, tällä hetkellä ajateltuna miltei olematon! Mieheni sisarukset asuvat kaikki kaukana ja heillä on omat perheet ja kiireet. Minun sisarukset asuvat myös kohtalaisen kaukana ja haaveilevat vielä kauemmaksi muutosta.. Ystävissä meillä on joko suurperheen omaavia ihmisiä lähipiirissä, tai sitten sinkkuja yksineläjiä. Välillä tulee ahdistus, että kenestä saamme lapsellemme hoitajan, jos joskus tarve vaatii.. Tällä hetkellä en osaa ajatella tosin sitä, että antaisin lastamme hoitoon yhtään kenellekään, koska en usko pystyväni jättämään lasta minkään turhan menon takia kenellekään, ja haluan itse hoitaa lastamme, mutta kyllä jossain välissä tulee varmaan tilanteita, että kaipaisimme hoitajaa tai muuta apua lapsemme kanssa.

Tämä nyt oli tällainen ahdistus-ärtymys-huoli-pettymys-purkaus, jolla ei ehkä ole tulevaisuudessa mitään merkitystä, mutta tällä hetkellä tuntuu että kaikki pienetkin asiat kaivelee mieltä.. Todellisia känkkäränkkäpäiviä ollut myös viime päivät..

No mutta ei tästä sen enempää, kaunista ja iloista syksyä kaikille! Herraa hyvää kiittäkäämme kaikesta hyvästä.