Pyyntöni mun..

"..Anna mulle voimaa uskoa Anna mulle voimaa kulkea Anna mulle aikaa, haaveita Anna mulle kaunis maailma missä kulkea saan pelotta Anna mulle rohkeus irrottaa Anna mulle voimaa luopua suruun sidottuna sydän hajoaa.."

Suvi Teräsniska - Pohjantuuli

Vuodatusta..

Pari päivää sitten katsoin netistä videon, jossa oli kuvattu alle vuoden ikäisten lapsien reaktioita tilanteista kun heidän isänsä tulee kotiin (amerikkalainen video) Voi että mie itkin!!!! :'(
Itkin niin paljon sitä, että saanko mie ikinä nähdä oman mieheni tulevan kotiin ja meidän lapsen olevan noin innoissaan mitä nuo videonkin lapset olivat. Huh, puol tuntia täyttä itkua, ja sit mies sai minut rauhoitettua. Kyllä se vaan joskus sattuu niin paljon. Miksi miun kohtu ei voinu pidellä kumpaakaan vauvaamme sisällä.. :( Miksi minun keho tuottaa pettymyksen miehelleni, josta voisi tulla isä, äidilleni josta voisi tulla mummo ja itselleni, josta voisi tulla äiti.. Miksi, miksi, miksi?!?

Muuten elämä rullaa ihan hyvin. En minä päivittäin surullisia asioita meiti, mutta sitten kun tulee just tuollanen koskettava video tms. niin sit sattuu sydämeen. Nyt on menny jo 50 päivää edellisistä menkoista.. Pisin kierto kahden vuoden sisällä on miulla ollu 62 päivää, eli kaippa ne sieltä joskus tulee.. vai alkoiko miulla jo vaihdevuodet!! :D Sehän tästä vielä puuttuis.. Raskaustestit siis ollu negatiivisia..

Kohta on muuten vappu, ja Jeesus-marssi! :)

Kesäloma suunnitelmia..

Viime vuonna olin äidin ja siskon kanssa Bulgariassa viikon. Hotellimme oli Sunny Beachilla. Tosi ihana huoneistohotelli, kaunis ja rauhallinen. Nessebarin vanhakaupunki oli suosikkimme! Kävimme siellä jokapäivä vähintään iltaisin syömässä. Lomaan kuului aurinottoa, uintia, shoppailua, pyöräilyä Bulgarian maaseudulla, vesipuisto, hyvää ruokaa ja rentoa yhdessäoloa ja maisemien ja rakennuksien ihastelua.

Tänä vuonna lähdemme samalla porukalla Sallaan! Luvassa siis mm. poroja, ruuhitunturin kierros, Rovaniemi, Sallatunturi, Ämmin lähde, poronkäristys, patikointi, Salmijoen kuru, Kaunnisharju, Palotunturi ja Aatsinginhauta.

Mieheni ei ole kovin innokas matkustelija, etenkään tällaisille lomille, ja toiseksi hän on kesäkuun vielä töissä. Minulla oli viime vuonna kesäkuun alku lomaa ja tänä vuonna juhannuksesta heinäkuun puoleen väliin, joten tämä Lapin matka sijoittuu kesäkuulle, kun mieheni on vielä töissä, niinkuin viime vuodenkin reissu. Heinäkuussa sitten teemme jonkin lyhyemmän reissun kahdestaan, luultavamminkin etelä-suomeen mieheni sukulaisten luokse.

Olen niin innoissani tästä Lapin liikunnallisesta ja luonnon läheisestä lomasta! Olen jo miettinyt mitä pakkaan mukaan reissuun: hernekeittoa, tummaa suklaata, teetä, termoskannu, hyttysmyrkkyä, kirjoja, päiväkirja, kamera, videoakamera, tuulipuku, lenkkarit, makkaraa, selkäreppu, tulitikut, ja reipasta ja iloista mieltä!

Viime päivät on ollu hieman ahdistavia.. Menkat myöhässä jo kaksi viikkoa, mutta raskaustestit negatiivisia.. eikä ole sellainen olokaan että olisin nyt raskaana ollut, mutta pitihän niitä silti useampi tehdä... Mutta kyllä siis vihaan tätä kroppaa! Viime vuosi keskenmenoja ja tänä vuonna pitkäksi venyneitä kuukautiskiertoja.. Joka tarkoittaa, että munasolua ei ole irronnut. No onneksi on elämässä näitä kivojakin asioita, matkoja ja ystäviä.. Töissäkin on ollut viime aikoina kirjaimellisesti hauskaa! Kiitos ihanien työkavereiden. Onneksi olen päässyt noin mahtavaan työyhteisöön, jossa huumorikukkii ja töissä viihtyy.

Huomenna työpäivän jälkeen menen illalla seurakunnan pitkäperjantain ehtoollisjuhlaan, jossa on puhumassa seurakuntamme uusi pastoriehdokas. Odotan jännityksellä ja innolla, millainen ihminen tämä ehdokas on! Mieheni lähtee puolestaan kaveriensa kanssa mökkireissulle, minä kun olen koko pääsiäisen töissä.

Pitää vielä lopuksi kehua rakasta miestäni. Hän on kyllä maailman ihanin mies. Kiitos Herralle, että löysimme toisemme ja kiitos, että saamme yhdessä kasvaa uskossa ja avioliitossamme toinen toistamme kaikessa tukien.

Kaappien siivoilua..

Tänään tyhjennettiin viimeisiä tavaroita isän ja hänen avopuolison kämpiltä, huonekaluja lukuunottamatta.. Luulimme, että sitä urakkaa ei tarvitse tehdä, kun ajateltiin että meidän isovanhemmat muuttaa siihen asuntoon (koska se on heidän) mutta eivät he muutakaan, joten pitää tyhjentää nyt kaikki, että on tyhjänä kun menee kaupaksi.

Onneksi isä ja hänen avopuolisonsa olivat hyvin siistejä ihmisiä, eli asunnossa ei ollut mitään roskaa tai romua tai mitään epäsiistiä. Mutta kyllä siellä oli silti kaikkea! No miksei olisi.. 20 vuotta he yhdessä ehtivät olla, joten siltä ajalta suurin osa kertynyt. Mutta on se jännä tunne "penkoa" toisten asuntoa ja tavaroita ja papereita.. Ihmisten, joiden kanssa ei olla oltu edes juuri tekemisissä. Kurjimmalle on tuntunut hävittää heidän tarkoin säilöttyjä ja järjestettyjä papereita (kuitteja/laskuja/koulupapereita jne.) Papereita jotka on heille ollut tärkeitä (vai onko todella? vanhat paperit?) mutta joilla ei ole meille mitään virkaa.. Paperin keräykseen vaan.. Ja sitten löysimme laatikosta noin 500 tyhjää, litistettyä Sisu-laatikkoa, noin 500 kpl tyhjiä kaupan muovipusseja ja kaikenlaisia muoveja ja tyhjiä margariinirasioita ja lasipulloja säilöttynä tarkasti uusiokäyttöä varten.. Valitettavasti me ei olla sellaisia ihmisiä, jotka säilöö kaikkea mahdollista siltä varalta, että joskus sillä voi tehdä jotain.. En ikinä elämässäni voi kuvitella tarvitsevani 500 muovipussia tai tyhjää margariinirasiaa, kun en ole edes mikään marjastaja.. Ja mihinhän ne Sisu-laatikotkin oli tarkoitettu?

No tuon urakan jälkeen oli PAKKO tehdä myös omassa kotona "pieni" kaappien siivous operaatio.. Vietiin kaks laatikkoa vanhoja astioita roskiin ja yksi laatikko yhdelle kaverille, joka ehkä niistä ilahtuu. Ja heitin pois 7 kansiollista vanhoja koulupapereita. Mihin minä niitäkin olen säilönyt? En minä niitä ole koskaan koulujen jälkeen avannutkaan ja en varmasti tule avaamaankaan. Mielummin luen vanhoja päiväkirjoja, kuin vanhentunutta tietoa kouluajoilta! :D

Nyt ei ole ne omana eikä mahdollisten jälkeläisten riesana nekään paperit, ja kaapiessa on tyhjää tilaa! Ihanaa! :)

Sitähän se kaikki on..

Hän lohduttaa meitä kaikissa ahdistuksissamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka ovat kaikenlaisissa ahdistuksissa. 2 Kor. 1:4
Miten hyvä sananpaikka. Tätähän se on.

Eilen tuli muuten vuosi siitä, kun keskustelin isän kanssa ensikertaa viidentoista vuoden jälkeen. Ylihuomenna tulee vuosi siitä, kun isä kävi meillä ensimmäisen ja viimeisen kerran. Voi isä jos kaikki olisikin mennyt toisin! Voi kun te olisitte avopuolisosi kanssa vain eronneet. Elämämme olisi tällä hetkellä aivan toisenlaista! Mutta olisinko näin lähellä Herraa kuin nyt? Olisinko kaikesta huolimatta näin onnellinen kuin nyt? Missä jamassa perheemme tilanne kaiken kaikkiaan olisi? Mitä isä olisi ajatellut siitä, että petin siskoni ja mieheni luottamuksen? Ketkä olisi toistensa kanssa väleissä ja ketkä ei? Olisiko isä onnellinen? Olisiko äiti onnellinen? Ehkä Jumala kuitenkin tietää viisaudessaan miten asioiden kuuluu mennä. Tai ainakin hän on sallinut myös pahat asiat, koska ne koituvat vielä siunaukseksi. 

Kiitos Herra rakkaudestasi, lohdutuksestasi, armostasi ja huolenpidostasi. En halua ikinä enää poiketa tieltäsi.

Sitähän se kaikki on, rakkautta, rakkautta vaan.