Pari päivää sitten katsoin netistä videon, jossa oli kuvattu alle vuoden ikäisten lapsien reaktioita tilanteista kun heidän isänsä tulee kotiin (amerikkalainen video) Voi että mie itkin!!!! :'(
Itkin niin paljon sitä, että saanko mie ikinä nähdä oman mieheni tulevan kotiin ja meidän lapsen olevan noin innoissaan mitä nuo videonkin lapset olivat. Huh, puol tuntia täyttä itkua, ja sit mies sai minut rauhoitettua. Kyllä se vaan joskus sattuu niin paljon. Miksi miun kohtu ei voinu pidellä kumpaakaan vauvaamme sisällä.. :( Miksi minun keho tuottaa pettymyksen miehelleni, josta voisi tulla isä, äidilleni josta voisi tulla mummo ja itselleni, josta voisi tulla äiti.. Miksi, miksi, miksi?!?
Muuten elämä rullaa ihan hyvin. En minä päivittäin surullisia asioita meiti, mutta sitten kun tulee just tuollanen koskettava video tms. niin sit sattuu sydämeen. Nyt on menny jo 50 päivää edellisistä menkoista.. Pisin kierto kahden vuoden sisällä on miulla ollu 62 päivää, eli kaippa ne sieltä joskus tulee.. vai alkoiko miulla jo vaihdevuodet!! :D Sehän tästä vielä puuttuis.. Raskaustestit siis ollu negatiivisia..
Kohta on muuten vappu, ja Jeesus-marssi! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti