Eilen oli mukava päivä. Kunnes.
Eilen ajelin pitkästä aikaa äidin luona käymään, ja samalla myös siskoni luona. Oli mukavaa siihen asti, kun menimme äidin kanssa syömään pizzeriaan, jossa äiti törmäsi entiseen työkaveriinsa, joka alkoi heti hehkuttaa ensimmäisestä lapsen lapsestaan. Näytti kuvia, ja viedon pätkää lapsesta. Iloitsi mummoudesta. Tälle työkaverille äiti oli iloinnut minunkin raskautta, ja sitten kertonut ikävät uutiset. Äidistäkin piti tulla viime vuonna mummo. Samana vuonna kuin työkaveristaan. Mutta ei tullut. Uusi riemu oli uusi raskaus, mutta sekään ei onnistunut. Äidistä ei ehkä tule mummoa tänäkään vuonna.
Tuli niin pahamieli. Pahamieli siitä ettei minusta tullut äitiä, mutta nyt ennenkaikkea siitä, ettei äidistäni tullut mummoa! :( Tunsin ja tunnen edelleen kehoni niin epäonnistuneeksi. Äiti olisi niin hyvä mummo. Parempi kuin kukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti