Kesää kohti..

Takana on vappu, äitienpäivä ja lapsettomien lauantai..

5. Moos. 7:14-15. Siunattu olet sinä oleva yli kaikkien muitten kansojen. Hedelmätöntä miestä tai naista ei ole sinun keskuudessasi oleva, ei myöskään sinun karjassasi yhtään hedelmätöntä. 
Ja Herra on poistava sinusta kaikki sairaudet; ei ainoatakaan Egyptin kovista taudeista, jotka sinä tunnet, hän ole paneva sinun kärsittäväksesi, vaan hän antaa niiden tulla kaikkiin niihin, jotka sinua vihaavat. 

Tuo Raamatun kohta oli päivänsanana tällä viikolla. Mietin mielessäni että niin, hedelmätönhän en ole koska kahdesti olen raskaana ollut, mutta lapseton olen silti.. Voihan huokaus. Vuosiakin taas kohta kilahtaa lasiin.. No vielä on aikaa jäljellä, vaikka tuntuukin välillä, että kaikilla on jo tässä iässä vähintään yksi lapsi.. 

Mukavaa meillä on kyllä mieheni kanssa viime aikoina ollut, ihan kahdestaankin. Mutta jos meille ei ikinä lapsia tule, niin kyllä se jossain vaiheessa elämää tuntuu varmasti karulta.. Siinä vaiheessa kun kaipaisi jo lapsenlapsia, mutta kun ei ole edes omia lapsia, niin miten tulla vielä mummiki ja ukiksi.. Sitäkinkö jo nyt alan surra! Että tuleeko minusta koskaan mummia!? Nyt lopeta - minä, lopeta! Kukaan toinen varmaan edes mieti mummoutta vielä tässä vaiheessa elämää.. No saa kai sitä murehtia ihan mitä haluaa, onko siinä järkeä - on toinen juttu..

Sitä mitä arvostan ja mistä olen kiitollinen, on avioliittoni. Mieheni. Viime aikoina olen saanut kuulla avio-ongelmista, niidenkin uskovien avioliitoissa, joita olen aina sivusta seurattuna pitänyt onnellisina ja kaikinpuolin toimivina. Mutta eipä aina kaikki ole sitä miltä ulospäin näyttää.. Herra, puutu ja tartu näihin avioliittoihin! Niihin, jotka on sinun edessäsi solmittu! Herra, auta ja armahda, anna anteeksi antavaisuutta, anna katumusta ja voimaa ja tahtoa muutokseen! Herra auttoi vajaa vuosi sitten meitäkin. Herra voi auttaa muitakin, jos ihmiset vain todella tahtovat apua, Herralta!

Tänä viikonloppuna olisi Helsingissä Nicky Cruz puhumassa! Onnellisia ne, jotka pääsee katsomaan! Minun täytyy tyytyä katselemaan netistä. Cruz on siis kirjoittanut mm. kirjan  "Juokse poika juokse" joka on ollut todella suosittu kirja täällä Suomessakin. Itse luin sen ensimmäisen kerran joskus ylä-asteella. 

Viimepäivinä olen kokenut vahvasti tarvetta rukoilla muutaman tuttavani puolesta, jotka ovat ateisteja. Uskon, että Herra vielä kohtaa heitäkin henkilökohtaisesti ja vielä he saavat kokea ja tuntea todellisen Jumalan. Nämä ateistit pitävät minua ja varmaan muitakin uskovia aivan hihhuleina. Hei eivät voi ollenkaan käsittää uskoa ja sen todellisuutta! Aivan kun heillä olisi silmälaput silmillä! Itse kun en voi käsittää ollenkaan miten ihmiset eivät VOI USKOA! Ja miten he VOIVAT ELÄÄ ILMAN USKOA! Meidänkin seurakunnassamme on useampi lääkäri ja muita korkeasti koulutettuja henkilöitä. Ei usko ole siis mikään tyhmien ihmisten valinta! Usko on viisautta! Se on lahja Jumalalta! Kun on saanut uskon lahjan, ei MIKÄÄN voi enää pyyhkiä uskoa pois. Se on yhtä todellista uskoa, kuin se että uskon tämän maan olevan Suomi jossa elämme. Se on siis todellisuutta eikä vain uskoa. Kyllä oma elämäni olisi ilman uskoa köyhää, tyhjää ja merkityksetöntä. Suosittelen muuten KAIKKIA lukemaan kirjan "Yksi ainoa elämä - Tapio Nousiainen" kirjan saa mm. kirjastosta. Itse olen lukenut sen nyt vähälle aikaa kolmesti! :) Siunattua viikonloppua kaikille!

Hän kyllä vastaa.

Punaista, punaista..

No niin, nyt ne menkat vihdoin alkoivat! Eihän tämä kierto venynyt kuin 60 vrk pituiseksi!
Neljä r-testiä ehdin tuossa odotellessa tehdä säännöllisin väliajoin, VAIKKA mitään raskausoireita minulla ei edes ollut. Ja ette usko kuinka minä itseäni tarkkailen! 2 alkuraskautta kokeneena sain tuntea mitä on rintojen turvotus/kipu, pahoinvointi, hajuherkkyys, väsymys, itkuherkkyys, huimaus ja mieliteot. Nyt ei ollut MITÄÄN oireita, mutta SILTI halusin uskoa ja toivoa, että jospa kuitenkin olisin raskaana..

No, tänään olin kyllä niin iloinen näistä menkoista, koska testithän olivat negatiivisia. Nyt vain muutama päivä tätä odottelua, ja pääsee taas yrittämään. Uudella onnella, uudella innolla, uudella uskolla.

Mieliala on kyllä ollut parempi. Laittelin mieheni kanssa pihamaamme kasvimaan kuntoon. Siinä olikin hommaa, kun viime vuonna emme tehneet sille mitään! Oli kasvanut täyteen luonnonkasveja! Viime kesänä en voinut kuvitellakaan kyykkiväni kasvimaalla omissa ajatuksissani. Ei kiinnostanut, ei innostanut, ei pystynyt! Nyt puolestaan huomasin nauttineeni hiljaisuudessa ahertamisesta. Kaikesta huolimatta päässä liikkui mukavia ajatuksia ja mieli oli iloinen, ahkera, aikaansaava ja motivoitunut. Ja lopputuloksesta tuli hyvä! Istutimme kasvimaalle jo tilliä, persiljaa ja rucolaa. Alkavalla viikolla vielä erilaisia salaatteja. Mitään vaikea hoitoista ja turhaa en sinne istuta, koska en todellakaan ole mikään viherpeukalo.

Voi kun Herra käyttäisi minunkin kehoani kasvimaana. Kasvimaana pienelle siemenelle, josta tulisi vauva. Oi Herra, kosketa ja korjaa tätä kehoa. Sanassasi on: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa." Oi Herra, anna minunkin täyttää maata jälkikasvullamme. En tiedä kuinka iki-kiitollinen voisin olla, jos saisimme kokea syntymän ihmeen ja kasvattaa lasta. Oi sitä kiitollisuutta ja onnea en osaa edes ajatella. Ehkä ensimmäiset päivät vain itkisin.

Oi Herra, sinä näet muutkin samassa tilanteessa olevat. Sinä tiedät syyt lapsettomuudelle ja keskenmenoille. Sinä Herra lohdutat, mutta sinä voit myös auttaa. Herra, kuule rukoukset joita sinulle hiljaisuudessa huokailemme. Kiitos, että me olemme saaneet olla äitiemme ihme. Kiitos, että meille on suotu elämä.

Pyyntöni mun..

"..Anna mulle voimaa uskoa Anna mulle voimaa kulkea Anna mulle aikaa, haaveita Anna mulle kaunis maailma missä kulkea saan pelotta Anna mulle rohkeus irrottaa Anna mulle voimaa luopua suruun sidottuna sydän hajoaa.."

Suvi Teräsniska - Pohjantuuli

Vuodatusta..

Pari päivää sitten katsoin netistä videon, jossa oli kuvattu alle vuoden ikäisten lapsien reaktioita tilanteista kun heidän isänsä tulee kotiin (amerikkalainen video) Voi että mie itkin!!!! :'(
Itkin niin paljon sitä, että saanko mie ikinä nähdä oman mieheni tulevan kotiin ja meidän lapsen olevan noin innoissaan mitä nuo videonkin lapset olivat. Huh, puol tuntia täyttä itkua, ja sit mies sai minut rauhoitettua. Kyllä se vaan joskus sattuu niin paljon. Miksi miun kohtu ei voinu pidellä kumpaakaan vauvaamme sisällä.. :( Miksi minun keho tuottaa pettymyksen miehelleni, josta voisi tulla isä, äidilleni josta voisi tulla mummo ja itselleni, josta voisi tulla äiti.. Miksi, miksi, miksi?!?

Muuten elämä rullaa ihan hyvin. En minä päivittäin surullisia asioita meiti, mutta sitten kun tulee just tuollanen koskettava video tms. niin sit sattuu sydämeen. Nyt on menny jo 50 päivää edellisistä menkoista.. Pisin kierto kahden vuoden sisällä on miulla ollu 62 päivää, eli kaippa ne sieltä joskus tulee.. vai alkoiko miulla jo vaihdevuodet!! :D Sehän tästä vielä puuttuis.. Raskaustestit siis ollu negatiivisia..

Kohta on muuten vappu, ja Jeesus-marssi! :)

Kesäloma suunnitelmia..

Viime vuonna olin äidin ja siskon kanssa Bulgariassa viikon. Hotellimme oli Sunny Beachilla. Tosi ihana huoneistohotelli, kaunis ja rauhallinen. Nessebarin vanhakaupunki oli suosikkimme! Kävimme siellä jokapäivä vähintään iltaisin syömässä. Lomaan kuului aurinottoa, uintia, shoppailua, pyöräilyä Bulgarian maaseudulla, vesipuisto, hyvää ruokaa ja rentoa yhdessäoloa ja maisemien ja rakennuksien ihastelua.

Tänä vuonna lähdemme samalla porukalla Sallaan! Luvassa siis mm. poroja, ruuhitunturin kierros, Rovaniemi, Sallatunturi, Ämmin lähde, poronkäristys, patikointi, Salmijoen kuru, Kaunnisharju, Palotunturi ja Aatsinginhauta.

Mieheni ei ole kovin innokas matkustelija, etenkään tällaisille lomille, ja toiseksi hän on kesäkuun vielä töissä. Minulla oli viime vuonna kesäkuun alku lomaa ja tänä vuonna juhannuksesta heinäkuun puoleen väliin, joten tämä Lapin matka sijoittuu kesäkuulle, kun mieheni on vielä töissä, niinkuin viime vuodenkin reissu. Heinäkuussa sitten teemme jonkin lyhyemmän reissun kahdestaan, luultavamminkin etelä-suomeen mieheni sukulaisten luokse.

Olen niin innoissani tästä Lapin liikunnallisesta ja luonnon läheisestä lomasta! Olen jo miettinyt mitä pakkaan mukaan reissuun: hernekeittoa, tummaa suklaata, teetä, termoskannu, hyttysmyrkkyä, kirjoja, päiväkirja, kamera, videoakamera, tuulipuku, lenkkarit, makkaraa, selkäreppu, tulitikut, ja reipasta ja iloista mieltä!

Viime päivät on ollu hieman ahdistavia.. Menkat myöhässä jo kaksi viikkoa, mutta raskaustestit negatiivisia.. eikä ole sellainen olokaan että olisin nyt raskaana ollut, mutta pitihän niitä silti useampi tehdä... Mutta kyllä siis vihaan tätä kroppaa! Viime vuosi keskenmenoja ja tänä vuonna pitkäksi venyneitä kuukautiskiertoja.. Joka tarkoittaa, että munasolua ei ole irronnut. No onneksi on elämässä näitä kivojakin asioita, matkoja ja ystäviä.. Töissäkin on ollut viime aikoina kirjaimellisesti hauskaa! Kiitos ihanien työkavereiden. Onneksi olen päässyt noin mahtavaan työyhteisöön, jossa huumorikukkii ja töissä viihtyy.

Huomenna työpäivän jälkeen menen illalla seurakunnan pitkäperjantain ehtoollisjuhlaan, jossa on puhumassa seurakuntamme uusi pastoriehdokas. Odotan jännityksellä ja innolla, millainen ihminen tämä ehdokas on! Mieheni lähtee puolestaan kaveriensa kanssa mökkireissulle, minä kun olen koko pääsiäisen töissä.

Pitää vielä lopuksi kehua rakasta miestäni. Hän on kyllä maailman ihanin mies. Kiitos Herralle, että löysimme toisemme ja kiitos, että saamme yhdessä kasvaa uskossa ja avioliitossamme toinen toistamme kaikessa tukien.

Kaappien siivoilua..

Tänään tyhjennettiin viimeisiä tavaroita isän ja hänen avopuolison kämpiltä, huonekaluja lukuunottamatta.. Luulimme, että sitä urakkaa ei tarvitse tehdä, kun ajateltiin että meidän isovanhemmat muuttaa siihen asuntoon (koska se on heidän) mutta eivät he muutakaan, joten pitää tyhjentää nyt kaikki, että on tyhjänä kun menee kaupaksi.

Onneksi isä ja hänen avopuolisonsa olivat hyvin siistejä ihmisiä, eli asunnossa ei ollut mitään roskaa tai romua tai mitään epäsiistiä. Mutta kyllä siellä oli silti kaikkea! No miksei olisi.. 20 vuotta he yhdessä ehtivät olla, joten siltä ajalta suurin osa kertynyt. Mutta on se jännä tunne "penkoa" toisten asuntoa ja tavaroita ja papereita.. Ihmisten, joiden kanssa ei olla oltu edes juuri tekemisissä. Kurjimmalle on tuntunut hävittää heidän tarkoin säilöttyjä ja järjestettyjä papereita (kuitteja/laskuja/koulupapereita jne.) Papereita jotka on heille ollut tärkeitä (vai onko todella? vanhat paperit?) mutta joilla ei ole meille mitään virkaa.. Paperin keräykseen vaan.. Ja sitten löysimme laatikosta noin 500 tyhjää, litistettyä Sisu-laatikkoa, noin 500 kpl tyhjiä kaupan muovipusseja ja kaikenlaisia muoveja ja tyhjiä margariinirasioita ja lasipulloja säilöttynä tarkasti uusiokäyttöä varten.. Valitettavasti me ei olla sellaisia ihmisiä, jotka säilöö kaikkea mahdollista siltä varalta, että joskus sillä voi tehdä jotain.. En ikinä elämässäni voi kuvitella tarvitsevani 500 muovipussia tai tyhjää margariinirasiaa, kun en ole edes mikään marjastaja.. Ja mihinhän ne Sisu-laatikotkin oli tarkoitettu?

No tuon urakan jälkeen oli PAKKO tehdä myös omassa kotona "pieni" kaappien siivous operaatio.. Vietiin kaks laatikkoa vanhoja astioita roskiin ja yksi laatikko yhdelle kaverille, joka ehkä niistä ilahtuu. Ja heitin pois 7 kansiollista vanhoja koulupapereita. Mihin minä niitäkin olen säilönyt? En minä niitä ole koskaan koulujen jälkeen avannutkaan ja en varmasti tule avaamaankaan. Mielummin luen vanhoja päiväkirjoja, kuin vanhentunutta tietoa kouluajoilta! :D

Nyt ei ole ne omana eikä mahdollisten jälkeläisten riesana nekään paperit, ja kaapiessa on tyhjää tilaa! Ihanaa! :)