Raskausaika on vierähtänyt nopeasti. Ja ihmeen helposti. Yhtään saikkupäivää ei tarvinnut ottaa ja äitiyslomalle jäin siis vasta määrättynä päivänä. Suurin vaiva joka on nyt ilmennyt parin viikon sisällä on mielialan vaihtelut. Välillä ärsyttää ja raivostuttaa kaikki ja välillä taas itkettää, itkettää ja itkettää. Toinen ikävä vaiva on jalkojen levottomuus ennenkaikkea nukkumaan mennessä. Makuuhuoneen viilennys 16-18 asteiseksi on auttanut hieman, mutta lähes jokailta se inhottava tunne valtaa jalkaterät ja mikään ei auta!
Vauva liikkuu mahassa paljon, ja olen saanut kutitella pieniä jalkapohjia mahanläpi päivittäin. Vauvan huone on valmis, ja kaikki on hankittu vaippoja, sinkkivoidetta ja talkkia lukuunottamatta. Sairaalakassi pitäisi kai jo pakata, mutta en ole saanut aikaiseksi. Jotenkin ei osaa ajatella että vauva oikeasti syntyy muutaman viikon sisällä! Ja aivan syvällä sisimmässä on pieni pelko, jos kaikki ei menekään hyvin. Sen sanon etten kyllä kestäisi jos jostain syystä menettäisimme vauvan. Ihan ahdistaa kirjoittaakin tuo lause. Herra suojele vauvaamme nämä viimeiset viikot ja anna synnytyksen sujua ongelmitta. Kiitos Jeesukselle, että hän on kanssamme joka hetkessä.
Mutta kyllä odotan sitä hetkeä kun saan pienen vauvamme syliini! En osaa edes ajatella kuinka paljon rakkautta voin silloin tuntea, kun nytkin olen pakahtua onnesta vauvaa vatsanläpi silitellessä <3 :)
perjantai 2. tammikuuta 2015
perjantai 7. marraskuuta 2014
Lumihiutaleena poskella..
Tänään olisi isän 52v. syntymäpäivät. Isän kuolemasta aikaa 1,5 vuotta. Aika on mennyt nopeasti, tuntuu että vastahan isä oli meillä käymässä. Toisaalta niistä ikävistä tapahtumista tuntuu olevan jo ikuisuus.. Ehkä siksi, kun olen pyrkinyt muistelemana isästä vain niitä hyviä asioita. Niitä pahoja asioita ei toivois olevankaan.. Ne on kuin unta, tai joku paha elokuva, jonka on joskus joutunut elämään liiankin todeksi.. Harmittaa kun isä ei ole näkemässä kun talvella syntyy ensimmäinen lapsenlapsi.. Olisi niin kaivattu ukkia lapsemme elämään.
Raskaus on sujunut hyvin! Kiitos Herralle! Tunuu uskomattomalle, että kohta jään äitiyslomalle! Ihan mieletöntä! Pieni potkii eniten aamuisin ja iltaisin. Päivällä ei ehdi niin työntouhussa huomata liikkeitä. Kahden edestä tulee edelleenkin nukuttua. Vauvalle alkaa olla kaikki tarvikkeet valmiina. Vain tutit, tuttipullot, itkuhälytin, rintapumppu, pinnasängyn mobile ja amme puuttuu. Vaatteita on niin paljon, että kaikkia ei ehdi varmaan käyttääkään. Yhdistelmävaunut tilasimme Saksasta, sai neljä kertaa halvemmalla kuin täältä ja hyvältä vaikuttaa!
Oon niin kiitollinen kaikille ystäville ja tutuille, jotka ovat lahjoittaneet tai myyneet edullisesti meille vauvan tarvikkeita, vaatteita ja äitiysvaatteita! :)
Ja Herralle kiitos, että raskaus on sujunut ilman mitään ongelmia! :) IHANAA kun ei ole tarvinnut nähdä pisaraakaan verta tässä raskaudessa! :) Kyllä me niin odotetaan jo pienen syntymää! :) Ihanaa että se on jo niin lähellä <3
Raskaus on sujunut hyvin! Kiitos Herralle! Tunuu uskomattomalle, että kohta jään äitiyslomalle! Ihan mieletöntä! Pieni potkii eniten aamuisin ja iltaisin. Päivällä ei ehdi niin työntouhussa huomata liikkeitä. Kahden edestä tulee edelleenkin nukuttua. Vauvalle alkaa olla kaikki tarvikkeet valmiina. Vain tutit, tuttipullot, itkuhälytin, rintapumppu, pinnasängyn mobile ja amme puuttuu. Vaatteita on niin paljon, että kaikkia ei ehdi varmaan käyttääkään. Yhdistelmävaunut tilasimme Saksasta, sai neljä kertaa halvemmalla kuin täältä ja hyvältä vaikuttaa!
Oon niin kiitollinen kaikille ystäville ja tutuille, jotka ovat lahjoittaneet tai myyneet edullisesti meille vauvan tarvikkeita, vaatteita ja äitiysvaatteita! :)
Ja Herralle kiitos, että raskaus on sujunut ilman mitään ongelmia! :) IHANAA kun ei ole tarvinnut nähdä pisaraakaan verta tässä raskaudessa! :) Kyllä me niin odotetaan jo pienen syntymää! :) Ihanaa että se on jo niin lähellä <3
keskiviikko 1. lokakuuta 2014
Rakastakaa toisianne
Yksin laivaa luotsaat päällä veen,
ja seilaat merta karikkoineen.
Yhä uskotko sä ihmeeseen,
sut yksin luotiin päälle synkän veen?
Alla taivaan myrskypilvien,
raivoavan meren aaltojen.
Yksin luotsaat kohti satamaa,
vaik karikolla ylpeys riisutaan.
Ja aallot kuiskaa:
Rakastakaa toisianne,
ja kaikki anteeksi antakaa,
pitäkää huolta toisistanne,
toinen toistanne kantakaa.
Älköön viha koskaan saavuttako sydämiänne,
vaan aina anteeksi antakaa,
rakastakaa toinen toisianne,
ja toisistanne huolehtikaa.
Yllä meren suurten aaltojen,
näät perääntyvän parven lintujen.
Muutos kuuluu epätoivoinen,
oi jospa oisit taivaan lintunen.
Ei yksi lintu vielä kesää tee,
vaan parvessa ne aina liitelee,
ei yksin jaksa lintu yksikään,
siksihän ne liitää keskenään.
Ja aallot kuiskaa:
Rakastakaa toisianne,
ja kaikki anteeksi antakaa,
pitäkää huolta toisistanne,
toinen toistanne kantakaa.
Älköön viha koskaan saavuttako sydämiänne,
vaan aina anteeksi antakaa,
rakastakaa toinen toisianne,
ja toisistanne huolehtikaa.
Luo katse taivaan tähtikarttoihin,
on tähtiäkin taivaan tuhansin.
Vaik yksinäisinä me synnytään,
ei yksin luotu tänne yhtäkään.
Ja taivas kuiskaa:
rakastakaa toisianne
ja kaikki anteeksi antakaa
pitäkää huolta toisistanne
toinen toistanne kantakaa.
Älköön viha koskaan saavuttako sydämiänne,
vaan aina anteeksi antakaa,
rakastakaa toinen toisianne,
ja toisistanne huolehtikaa.
Ja aallot kuiskaa:
Rakastakaa toisianne,
ja kaikki anteeksi antakaa,
pitäkää huolta toisistanne,
toinen toistanne kantakaa.
Älköön viha koskaan saavuttako sydämiänne,
vaan aina anteeksi antakaa,
rakastakaa toinen toisianne,
ja toisistanne huolehtikaa.
sunnuntai 21. syyskuuta 2014
Pientä purkautumista tähän väliin..
Puoliväli raskaudesta ylitetty :) Kaikki sujunut ainakin tähän asti hyvin, Kiitos Herralle!
Viikonlopunajan on alkanut harmittamaan se asia, ettei lapsellamme tule olemaan samanlaisia isovanhempia kuin mitä minulla ja sisaruksillani oli. Isänipuoleiset ukki ja mummi ovat olleet suuri osa koko elämäämme ja välit heihin on olleet läheiset. Kaikki lomamme vietimme lapsuudessa ukin ja mummin luona mökillä.
Meidän lapsellamme tulee olemaan teoriassa 1 ukki ja 2 mummia, mutta mieheni vanhemmat ovat sen verran vanhoja ja asuvat monen sadan kilometrin päässä, joten heistä ei ole jakamaan lapsen arkea kanssamme. Ja siinä vaiheessa kun lapsi alkaa ymmärtämään isovanhempien merkityksen, ei heitä mahdollisesti enää ole, Minun puolelta taas äiti muuttaa muutaman sadan kilometrin päähän lähiaikoina, joten ei hänestäkään ole osallistumaan lapsemme arkeen. Ja isäni, joka varmasti olisi ollut innokas ukki lapsellemme, niin on kuollut (niinkuin olen aiemmin asiasta kertonut). Eli käytännössä lapsellamme ei ole sellaisia isovanhempia joista itse sain nauttia.
Tukiverkostomme muutenkin on hyvin suppea, tällä hetkellä ajateltuna miltei olematon! Mieheni sisarukset asuvat kaikki kaukana ja heillä on omat perheet ja kiireet. Minun sisarukset asuvat myös kohtalaisen kaukana ja haaveilevat vielä kauemmaksi muutosta.. Ystävissä meillä on joko suurperheen omaavia ihmisiä lähipiirissä, tai sitten sinkkuja yksineläjiä. Välillä tulee ahdistus, että kenestä saamme lapsellemme hoitajan, jos joskus tarve vaatii.. Tällä hetkellä en osaa ajatella tosin sitä, että antaisin lastamme hoitoon yhtään kenellekään, koska en usko pystyväni jättämään lasta minkään turhan menon takia kenellekään, ja haluan itse hoitaa lastamme, mutta kyllä jossain välissä tulee varmaan tilanteita, että kaipaisimme hoitajaa tai muuta apua lapsemme kanssa.
Tämä nyt oli tällainen ahdistus-ärtymys-huoli-pettymys-purkaus, jolla ei ehkä ole tulevaisuudessa mitään merkitystä, mutta tällä hetkellä tuntuu että kaikki pienetkin asiat kaivelee mieltä.. Todellisia känkkäränkkäpäiviä ollut myös viime päivät..
No mutta ei tästä sen enempää, kaunista ja iloista syksyä kaikille! Herraa hyvää kiittäkäämme kaikesta hyvästä.
Viikonlopunajan on alkanut harmittamaan se asia, ettei lapsellamme tule olemaan samanlaisia isovanhempia kuin mitä minulla ja sisaruksillani oli. Isänipuoleiset ukki ja mummi ovat olleet suuri osa koko elämäämme ja välit heihin on olleet läheiset. Kaikki lomamme vietimme lapsuudessa ukin ja mummin luona mökillä.
Meidän lapsellamme tulee olemaan teoriassa 1 ukki ja 2 mummia, mutta mieheni vanhemmat ovat sen verran vanhoja ja asuvat monen sadan kilometrin päässä, joten heistä ei ole jakamaan lapsen arkea kanssamme. Ja siinä vaiheessa kun lapsi alkaa ymmärtämään isovanhempien merkityksen, ei heitä mahdollisesti enää ole, Minun puolelta taas äiti muuttaa muutaman sadan kilometrin päähän lähiaikoina, joten ei hänestäkään ole osallistumaan lapsemme arkeen. Ja isäni, joka varmasti olisi ollut innokas ukki lapsellemme, niin on kuollut (niinkuin olen aiemmin asiasta kertonut). Eli käytännössä lapsellamme ei ole sellaisia isovanhempia joista itse sain nauttia.
Tukiverkostomme muutenkin on hyvin suppea, tällä hetkellä ajateltuna miltei olematon! Mieheni sisarukset asuvat kaikki kaukana ja heillä on omat perheet ja kiireet. Minun sisarukset asuvat myös kohtalaisen kaukana ja haaveilevat vielä kauemmaksi muutosta.. Ystävissä meillä on joko suurperheen omaavia ihmisiä lähipiirissä, tai sitten sinkkuja yksineläjiä. Välillä tulee ahdistus, että kenestä saamme lapsellemme hoitajan, jos joskus tarve vaatii.. Tällä hetkellä en osaa ajatella tosin sitä, että antaisin lastamme hoitoon yhtään kenellekään, koska en usko pystyväni jättämään lasta minkään turhan menon takia kenellekään, ja haluan itse hoitaa lastamme, mutta kyllä jossain välissä tulee varmaan tilanteita, että kaipaisimme hoitajaa tai muuta apua lapsemme kanssa.
Tämä nyt oli tällainen ahdistus-ärtymys-huoli-pettymys-purkaus, jolla ei ehkä ole tulevaisuudessa mitään merkitystä, mutta tällä hetkellä tuntuu että kaikki pienetkin asiat kaivelee mieltä.. Todellisia känkkäränkkäpäiviä ollut myös viime päivät..
No mutta ei tästä sen enempää, kaunista ja iloista syksyä kaikille! Herraa hyvää kiittäkäämme kaikesta hyvästä.
sunnuntai 10. elokuuta 2014
"Onneni on olla.."
Ja vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva". (1. Moos. 3:16)
Onnellinen olo. Eilen olimme ehkä kesän viimeisellä yllätyspiknikillä. Iltasella töiden jälkeen klo 19:30 tuli mies hakee töistä ja ajoikin kaupunkiin. Ihmettelin minne nyt?! Ajoi meidät joenrantaan, ja kaivoi takakontista pizzat, limpparia, kirjat ja viltit. Siellä me nurmikolla ilta-auringossa pikniköitiin ja ohikulkijat oli vihreitä kateudesta ;D jopa ohikulkevat koirat! :D Syönnin jälkeen makoiltiin vilteillä ja luettiin vielä hetkinen kirjojamme :) On miulla niin rakas ihana mies!
Pahatolot on hälventyny, mutta maha turpoaa silmissä! :D Kengän nauhojen sitominen on jo NYT hankalaa saati sit loppuvuodesta.. Onneksi talvikengissä on vetoketjut!
Ystävältä sain äitiysvaatteita ja ilmotti että on kasannu miulle myös vauvanvaatteita ja petivaatteita vauvalle! :)
Ihanaa tää elämä!
Onnellinen olo. Eilen olimme ehkä kesän viimeisellä yllätyspiknikillä. Iltasella töiden jälkeen klo 19:30 tuli mies hakee töistä ja ajoikin kaupunkiin. Ihmettelin minne nyt?! Ajoi meidät joenrantaan, ja kaivoi takakontista pizzat, limpparia, kirjat ja viltit. Siellä me nurmikolla ilta-auringossa pikniköitiin ja ohikulkijat oli vihreitä kateudesta ;D jopa ohikulkevat koirat! :D Syönnin jälkeen makoiltiin vilteillä ja luettiin vielä hetkinen kirjojamme :) On miulla niin rakas ihana mies!
Pahatolot on hälventyny, mutta maha turpoaa silmissä! :D Kengän nauhojen sitominen on jo NYT hankalaa saati sit loppuvuodesta.. Onneksi talvikengissä on vetoketjut!
Ystävältä sain äitiysvaatteita ja ilmotti että on kasannu miulle myös vauvanvaatteita ja petivaatteita vauvalle! :)
Ihanaa tää elämä!
tiistai 5. elokuuta 2014
Rakkautta mahan täydeltä ;)
Tänään kävin ostaa äitiyshousut ja yhden pienen pienen valkoisen Bodyn (tekstillä MUM & DAD = ME) johon kuulu myös housut ja myssy (kokoa 56 cm) VOI ETTÄ ne on pienet! Niitä housuja kun katon niin meinaa tulla itku! :') Ei siis niitä miun äitiyshousuja, vaan niitä vauvan housuja.. :D
On ollu mukava päivä. Ennen kahtatoista olin jo käyny pyörällä kaupungissa, shoppaillu, hoitanu asioita, ja käyny torilla syömässä karjalanpiirakkaa. Nyt oon kotona pessyt pyykkiä ja pitäis imuroida, mutta kun on niin kuuma!
Sanoin joskus vuosia sitten siskolle, että mie en IKINÄ tule laittamaan mitään mahakuvaa itsestäni mihinkään esille, enkä edes ottais mitään mahakuvia koskaan, jos olisin joskus raskaana! No mitä tässä oon tekemässä.. ;D Kuvaamassa mahaani eli vauvaa!!! :D Niin se ajatus muuttuu.. ;)
Voi että kun tää aika menee hitaasti! Vaikka jälkenpäinhän se on menny nopeasti..
Vielä tuli postissa isän kuolinpesän verotusasioita.. Onneks toinen pikkusisko lupasi hoitaa ne veroasiat, mie oisin jättäny hoitamatta, vaikka palautustahan sieltä ois kyllä jonkinverran tulossa, mutta ei niin isoa summaa että olisin jaksanu enää vaivautua! Ei vaan jaksa enää! Yli vuosi isän kuolemasta ja vielä paperiasioita.. Onneks muuten se "isän" asunto (isovanhempien omistama asunto) on nyt lopullisesti tyhjennetty, siivottu ja myyty! Nyt saa vaan muistella isää lämmöllä, ja unohtaa kaiken pahan ja muun stressin.. Toissa yönä näin unta että isä oli elossa. Sillä oli unessa iso maha, vaikka todellisuudessa isämme oli todella hoikka. Ja siinä unessa isä jakoi meille taskustaan tikkareita. Ihme uni :)
torstai 31. heinäkuuta 2014
Onnen pisaroita, onnen pisaroita..
Enpä tätä uskaltanut ajatella kirjoittavani tänne vielä viikko sitten, mutta tänään oli 12 viikon ultra, jossa kaikki oli hyvin! Täällä sitä mennään ja pieni on pysyny mukana!
Ultrassa oli jännää kun kaikki näkyi niin selvästi! Toisesta kädestä voitiin laskea viisi sormeakin, kun hän levitti kätensä yhdessä vaiheessa. Ja eksyihän se peukalo suuhunkin siinä ultratessa, voi pientä! Hyvä työkaverini, jolle tänään kerroin raskaudesta, sanoi että oli nähnyt unta jossa minä olin pidellyt mahaani ja olin sanonut hymyillen, että "Nyt tämä on turvassa!" :) Ah, meinas tulla itku! Oi Kiitos Jeesus että sinä olet siunannut meille tämän ihmeen! Viime vuonna ei ollut meidän aikamme tulla vanhemmiksi. Ehkä elämän piti vielä hiukan meitä koulia ja opettaa. Tärkeintä on luottaa siihen, että kaikki menee Herran tahdon mukaan, Hänen aikataulussaan. Sitä olen aina kaikissa asioissa rukoillut ja sitä haluan myös tässä perhe-asiassakin. herra antaa lapsen kun sen aika on, ja nyt se taitaa toteutua <3
Viime viikot on ollu aika kamalia oksennusrumba-aamuja ja iltoja.. Välillä on päiviä kun KAIKKI ruuat inhottaa! Curry, makkara ja kananmuna on pahimmat! Meinaa tuolla yökkö refeksi pelkästään noiden sanojen kirjoittamisesta. Ihan kädet hikosi! :D
Myöskään suklaata ei oo tehny mieli kahteen kuukauteen! vaikka ennen söin sitä lähes päivittäin! Ehkä söin sitä suruuni (niinkuin söinkin) ja nyt kun ei ole aihetta surulle, niin ei myöskään tarvetta suklaalle!
Asia mikä teki minut maailman onnellisimmaksi oli, kun yhtenä päivänä toinen siskoni jonka kanssa emme nyt ole nähneet vuoteen ja joka ei minuun yhteyttä ole pitänyt (ihan aiheesta). Oli vastannut minun onnittelu sähköpostiviestiini, että sinulle onnea ultraan, toivottavasti kaikki on hyvin. Hän oli siis mennyt miehensä kanssa kihloihin, ja kaikesta huolimatta halusin onnitella siskoani, vaikka en tiennyt kaipaako hän onnittelujani tai yhtään mitään minulta. Kiitos Herra, että lämmitit siskoni sydäntä. Tuo pieni sähköposti häneltä merkitsi niin paljon minulle! <3
Mutta Herraa kiittäen,
jokapäivästä nauttien,
tässä mennään eteenpäin.
Kiitos siitä <3
Ultrassa oli jännää kun kaikki näkyi niin selvästi! Toisesta kädestä voitiin laskea viisi sormeakin, kun hän levitti kätensä yhdessä vaiheessa. Ja eksyihän se peukalo suuhunkin siinä ultratessa, voi pientä! Hyvä työkaverini, jolle tänään kerroin raskaudesta, sanoi että oli nähnyt unta jossa minä olin pidellyt mahaani ja olin sanonut hymyillen, että "Nyt tämä on turvassa!" :) Ah, meinas tulla itku! Oi Kiitos Jeesus että sinä olet siunannut meille tämän ihmeen! Viime vuonna ei ollut meidän aikamme tulla vanhemmiksi. Ehkä elämän piti vielä hiukan meitä koulia ja opettaa. Tärkeintä on luottaa siihen, että kaikki menee Herran tahdon mukaan, Hänen aikataulussaan. Sitä olen aina kaikissa asioissa rukoillut ja sitä haluan myös tässä perhe-asiassakin. herra antaa lapsen kun sen aika on, ja nyt se taitaa toteutua <3
Viime viikot on ollu aika kamalia oksennusrumba-aamuja ja iltoja.. Välillä on päiviä kun KAIKKI ruuat inhottaa! Curry, makkara ja kananmuna on pahimmat! Meinaa tuolla yökkö refeksi pelkästään noiden sanojen kirjoittamisesta. Ihan kädet hikosi! :D
Myöskään suklaata ei oo tehny mieli kahteen kuukauteen! vaikka ennen söin sitä lähes päivittäin! Ehkä söin sitä suruuni (niinkuin söinkin) ja nyt kun ei ole aihetta surulle, niin ei myöskään tarvetta suklaalle!
Asia mikä teki minut maailman onnellisimmaksi oli, kun yhtenä päivänä toinen siskoni jonka kanssa emme nyt ole nähneet vuoteen ja joka ei minuun yhteyttä ole pitänyt (ihan aiheesta). Oli vastannut minun onnittelu sähköpostiviestiini, että sinulle onnea ultraan, toivottavasti kaikki on hyvin. Hän oli siis mennyt miehensä kanssa kihloihin, ja kaikesta huolimatta halusin onnitella siskoani, vaikka en tiennyt kaipaako hän onnittelujani tai yhtään mitään minulta. Kiitos Herra, että lämmitit siskoni sydäntä. Tuo pieni sähköposti häneltä merkitsi niin paljon minulle! <3
Mutta Herraa kiittäen,
jokapäivästä nauttien,
tässä mennään eteenpäin.
Kiitos siitä <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)