Puoliväli raskaudesta ylitetty :) Kaikki sujunut ainakin tähän asti hyvin, Kiitos Herralle!
Viikonlopunajan on alkanut harmittamaan se asia, ettei lapsellamme tule olemaan samanlaisia isovanhempia kuin mitä minulla ja sisaruksillani oli. Isänipuoleiset ukki ja mummi ovat olleet suuri osa koko elämäämme ja välit heihin on olleet läheiset. Kaikki lomamme vietimme lapsuudessa ukin ja mummin luona mökillä.
Meidän lapsellamme tulee olemaan teoriassa 1 ukki ja 2 mummia, mutta mieheni vanhemmat ovat sen verran vanhoja ja asuvat monen sadan kilometrin päässä, joten heistä ei ole jakamaan lapsen arkea kanssamme. Ja siinä vaiheessa kun lapsi alkaa ymmärtämään isovanhempien merkityksen, ei heitä mahdollisesti enää ole, Minun puolelta taas äiti muuttaa muutaman sadan kilometrin päähän lähiaikoina, joten ei hänestäkään ole osallistumaan lapsemme arkeen. Ja isäni, joka varmasti olisi ollut innokas ukki lapsellemme, niin on kuollut (niinkuin olen aiemmin asiasta kertonut). Eli käytännössä lapsellamme ei ole sellaisia isovanhempia joista itse sain nauttia.
Tukiverkostomme muutenkin on hyvin suppea, tällä hetkellä ajateltuna miltei olematon! Mieheni sisarukset asuvat kaikki kaukana ja heillä on omat perheet ja kiireet. Minun sisarukset asuvat myös kohtalaisen kaukana ja haaveilevat vielä kauemmaksi muutosta.. Ystävissä meillä on joko suurperheen omaavia ihmisiä lähipiirissä, tai sitten sinkkuja yksineläjiä. Välillä tulee ahdistus, että kenestä saamme lapsellemme hoitajan, jos joskus tarve vaatii.. Tällä hetkellä en osaa ajatella tosin sitä, että antaisin lastamme hoitoon yhtään kenellekään, koska en usko pystyväni jättämään lasta minkään turhan menon takia kenellekään, ja haluan itse hoitaa lastamme, mutta kyllä jossain välissä tulee varmaan tilanteita, että kaipaisimme hoitajaa tai muuta apua lapsemme kanssa.
Tämä nyt oli tällainen ahdistus-ärtymys-huoli-pettymys-purkaus, jolla ei ehkä ole tulevaisuudessa mitään merkitystä, mutta tällä hetkellä tuntuu että kaikki pienetkin asiat kaivelee mieltä.. Todellisia känkkäränkkäpäiviä ollut myös viime päivät..
No mutta ei tästä sen enempää, kaunista ja iloista syksyä kaikille! Herraa hyvää kiittäkäämme kaikesta hyvästä.
sunnuntai 21. syyskuuta 2014
sunnuntai 10. elokuuta 2014
"Onneni on olla.."
Ja vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva". (1. Moos. 3:16)
Onnellinen olo. Eilen olimme ehkä kesän viimeisellä yllätyspiknikillä. Iltasella töiden jälkeen klo 19:30 tuli mies hakee töistä ja ajoikin kaupunkiin. Ihmettelin minne nyt?! Ajoi meidät joenrantaan, ja kaivoi takakontista pizzat, limpparia, kirjat ja viltit. Siellä me nurmikolla ilta-auringossa pikniköitiin ja ohikulkijat oli vihreitä kateudesta ;D jopa ohikulkevat koirat! :D Syönnin jälkeen makoiltiin vilteillä ja luettiin vielä hetkinen kirjojamme :) On miulla niin rakas ihana mies!
Pahatolot on hälventyny, mutta maha turpoaa silmissä! :D Kengän nauhojen sitominen on jo NYT hankalaa saati sit loppuvuodesta.. Onneksi talvikengissä on vetoketjut!
Ystävältä sain äitiysvaatteita ja ilmotti että on kasannu miulle myös vauvanvaatteita ja petivaatteita vauvalle! :)
Ihanaa tää elämä!
Onnellinen olo. Eilen olimme ehkä kesän viimeisellä yllätyspiknikillä. Iltasella töiden jälkeen klo 19:30 tuli mies hakee töistä ja ajoikin kaupunkiin. Ihmettelin minne nyt?! Ajoi meidät joenrantaan, ja kaivoi takakontista pizzat, limpparia, kirjat ja viltit. Siellä me nurmikolla ilta-auringossa pikniköitiin ja ohikulkijat oli vihreitä kateudesta ;D jopa ohikulkevat koirat! :D Syönnin jälkeen makoiltiin vilteillä ja luettiin vielä hetkinen kirjojamme :) On miulla niin rakas ihana mies!
Pahatolot on hälventyny, mutta maha turpoaa silmissä! :D Kengän nauhojen sitominen on jo NYT hankalaa saati sit loppuvuodesta.. Onneksi talvikengissä on vetoketjut!
Ystävältä sain äitiysvaatteita ja ilmotti että on kasannu miulle myös vauvanvaatteita ja petivaatteita vauvalle! :)
Ihanaa tää elämä!
tiistai 5. elokuuta 2014
Rakkautta mahan täydeltä ;)
Tänään kävin ostaa äitiyshousut ja yhden pienen pienen valkoisen Bodyn (tekstillä MUM & DAD = ME) johon kuulu myös housut ja myssy (kokoa 56 cm) VOI ETTÄ ne on pienet! Niitä housuja kun katon niin meinaa tulla itku! :') Ei siis niitä miun äitiyshousuja, vaan niitä vauvan housuja.. :D
On ollu mukava päivä. Ennen kahtatoista olin jo käyny pyörällä kaupungissa, shoppaillu, hoitanu asioita, ja käyny torilla syömässä karjalanpiirakkaa. Nyt oon kotona pessyt pyykkiä ja pitäis imuroida, mutta kun on niin kuuma!
Sanoin joskus vuosia sitten siskolle, että mie en IKINÄ tule laittamaan mitään mahakuvaa itsestäni mihinkään esille, enkä edes ottais mitään mahakuvia koskaan, jos olisin joskus raskaana! No mitä tässä oon tekemässä.. ;D Kuvaamassa mahaani eli vauvaa!!! :D Niin se ajatus muuttuu.. ;)
Voi että kun tää aika menee hitaasti! Vaikka jälkenpäinhän se on menny nopeasti..
Vielä tuli postissa isän kuolinpesän verotusasioita.. Onneks toinen pikkusisko lupasi hoitaa ne veroasiat, mie oisin jättäny hoitamatta, vaikka palautustahan sieltä ois kyllä jonkinverran tulossa, mutta ei niin isoa summaa että olisin jaksanu enää vaivautua! Ei vaan jaksa enää! Yli vuosi isän kuolemasta ja vielä paperiasioita.. Onneks muuten se "isän" asunto (isovanhempien omistama asunto) on nyt lopullisesti tyhjennetty, siivottu ja myyty! Nyt saa vaan muistella isää lämmöllä, ja unohtaa kaiken pahan ja muun stressin.. Toissa yönä näin unta että isä oli elossa. Sillä oli unessa iso maha, vaikka todellisuudessa isämme oli todella hoikka. Ja siinä unessa isä jakoi meille taskustaan tikkareita. Ihme uni :)
torstai 31. heinäkuuta 2014
Onnen pisaroita, onnen pisaroita..
Enpä tätä uskaltanut ajatella kirjoittavani tänne vielä viikko sitten, mutta tänään oli 12 viikon ultra, jossa kaikki oli hyvin! Täällä sitä mennään ja pieni on pysyny mukana!
Ultrassa oli jännää kun kaikki näkyi niin selvästi! Toisesta kädestä voitiin laskea viisi sormeakin, kun hän levitti kätensä yhdessä vaiheessa. Ja eksyihän se peukalo suuhunkin siinä ultratessa, voi pientä! Hyvä työkaverini, jolle tänään kerroin raskaudesta, sanoi että oli nähnyt unta jossa minä olin pidellyt mahaani ja olin sanonut hymyillen, että "Nyt tämä on turvassa!" :) Ah, meinas tulla itku! Oi Kiitos Jeesus että sinä olet siunannut meille tämän ihmeen! Viime vuonna ei ollut meidän aikamme tulla vanhemmiksi. Ehkä elämän piti vielä hiukan meitä koulia ja opettaa. Tärkeintä on luottaa siihen, että kaikki menee Herran tahdon mukaan, Hänen aikataulussaan. Sitä olen aina kaikissa asioissa rukoillut ja sitä haluan myös tässä perhe-asiassakin. herra antaa lapsen kun sen aika on, ja nyt se taitaa toteutua <3
Viime viikot on ollu aika kamalia oksennusrumba-aamuja ja iltoja.. Välillä on päiviä kun KAIKKI ruuat inhottaa! Curry, makkara ja kananmuna on pahimmat! Meinaa tuolla yökkö refeksi pelkästään noiden sanojen kirjoittamisesta. Ihan kädet hikosi! :D
Myöskään suklaata ei oo tehny mieli kahteen kuukauteen! vaikka ennen söin sitä lähes päivittäin! Ehkä söin sitä suruuni (niinkuin söinkin) ja nyt kun ei ole aihetta surulle, niin ei myöskään tarvetta suklaalle!
Asia mikä teki minut maailman onnellisimmaksi oli, kun yhtenä päivänä toinen siskoni jonka kanssa emme nyt ole nähneet vuoteen ja joka ei minuun yhteyttä ole pitänyt (ihan aiheesta). Oli vastannut minun onnittelu sähköpostiviestiini, että sinulle onnea ultraan, toivottavasti kaikki on hyvin. Hän oli siis mennyt miehensä kanssa kihloihin, ja kaikesta huolimatta halusin onnitella siskoani, vaikka en tiennyt kaipaako hän onnittelujani tai yhtään mitään minulta. Kiitos Herra, että lämmitit siskoni sydäntä. Tuo pieni sähköposti häneltä merkitsi niin paljon minulle! <3
Mutta Herraa kiittäen,
jokapäivästä nauttien,
tässä mennään eteenpäin.
Kiitos siitä <3
Ultrassa oli jännää kun kaikki näkyi niin selvästi! Toisesta kädestä voitiin laskea viisi sormeakin, kun hän levitti kätensä yhdessä vaiheessa. Ja eksyihän se peukalo suuhunkin siinä ultratessa, voi pientä! Hyvä työkaverini, jolle tänään kerroin raskaudesta, sanoi että oli nähnyt unta jossa minä olin pidellyt mahaani ja olin sanonut hymyillen, että "Nyt tämä on turvassa!" :) Ah, meinas tulla itku! Oi Kiitos Jeesus että sinä olet siunannut meille tämän ihmeen! Viime vuonna ei ollut meidän aikamme tulla vanhemmiksi. Ehkä elämän piti vielä hiukan meitä koulia ja opettaa. Tärkeintä on luottaa siihen, että kaikki menee Herran tahdon mukaan, Hänen aikataulussaan. Sitä olen aina kaikissa asioissa rukoillut ja sitä haluan myös tässä perhe-asiassakin. herra antaa lapsen kun sen aika on, ja nyt se taitaa toteutua <3
Viime viikot on ollu aika kamalia oksennusrumba-aamuja ja iltoja.. Välillä on päiviä kun KAIKKI ruuat inhottaa! Curry, makkara ja kananmuna on pahimmat! Meinaa tuolla yökkö refeksi pelkästään noiden sanojen kirjoittamisesta. Ihan kädet hikosi! :D
Myöskään suklaata ei oo tehny mieli kahteen kuukauteen! vaikka ennen söin sitä lähes päivittäin! Ehkä söin sitä suruuni (niinkuin söinkin) ja nyt kun ei ole aihetta surulle, niin ei myöskään tarvetta suklaalle!
Asia mikä teki minut maailman onnellisimmaksi oli, kun yhtenä päivänä toinen siskoni jonka kanssa emme nyt ole nähneet vuoteen ja joka ei minuun yhteyttä ole pitänyt (ihan aiheesta). Oli vastannut minun onnittelu sähköpostiviestiini, että sinulle onnea ultraan, toivottavasti kaikki on hyvin. Hän oli siis mennyt miehensä kanssa kihloihin, ja kaikesta huolimatta halusin onnitella siskoani, vaikka en tiennyt kaipaako hän onnittelujani tai yhtään mitään minulta. Kiitos Herra, että lämmitit siskoni sydäntä. Tuo pieni sähköposti häneltä merkitsi niin paljon minulle! <3
Mutta Herraa kiittäen,
jokapäivästä nauttien,
tässä mennään eteenpäin.
Kiitos siitä <3
keskiviikko 2. heinäkuuta 2014
Huokaisten ja puhallellen..
Eilen oli täydellinen päivä! Aamupäivästä kävimme mieheni kanssa varhaisultrassa, ja siellä oli kaikki niinkuin pitkääkin! Vastasi viikkoja, sydän löi, ja mitään poikkeavaa gynekologi ei todennut. Eli ainakin nyt kaikki on vielä hyvin. Vielä nyt vatsassani on ihme, jota molemmat odottaa innolla. Ihme, jota kiitän jokapäivä. Voi kun pysyisit siellä pikkuinen..
Eilen oli myös mukavaa sen puolesta, että vietimme iltapäivän ja illan (kello yhteen asti yöllä) avioparisoluporukkamme kanssa. Olimme ihanalla kesähuvilalla, jossa lauloimme, nauroimme, grillasimme, saunoimme ja illalla vielä pelasimme parisuhdepeliä. Emme voittaneet jo pidemmän tiensä yhdessä taivaltaneita. Kerroimme näille ystävillemme myös raskaudesta, josta kiitimme Herraa yhdessä rukoillen. Onneksi kerroin, koska kun olimme syöneet, täytyi minun juosta vesssaan oksentamaan. Kaikki, mitä olin syönyt. Tämä pahoinvointi on nyt ollut tällä viikolla aika voimakasta! Onneksi olen vielä pari viikkoa kesälomalla! Kotona minun ei ole tehnyt syödä mitään muuta kuin ruisleipää juustolla. Eilen oli niin nälkä, että grilliherkut maistuivat hyvälle, mutta eiväthän ne sisällä pysyneet. Pahoinvointia on myös aamuisin ja etovaa oloa jatkuu kokopäivän..
Viime kuussa näin paljon unia isästäni, johtuen varmaan siitä, että kuolemasta tuli toukokuun lopussa vuosi, ja Kesäkuussa tuli vuosi hautajaisista. Olen mm. nähnyt unta että isäni onkin elossa ja häntä vielä kuulustellaan ja minäkin sain unessa olla mukana kuuntelemassa kuulusteluja. Yhtenä yönä taas näin niin todentuntuisen unen siitä, että isäni ja hänen avopuolisonsa ruumiit oli molemmat kadoksissa, ja aamulla herätessä piti ihan miettiä, että onko heidät siis löydetty ja miten ne kuolemat nyt oikein tapahtuikaan. Alitajunnassa siis pyörittelen edelleen jonkin verran viime vuoden tragediaa.
Viime viikon olimme äidin ja siskon kanssa Lapissa. Olimme Sallassa ja Inarissa. Oli mahtava loma! Nautittiin luonnon kauneudesta ja liikuimme paljon. Kyllä pohjoisessa on kaunista! Oli hyvä loma senkin puolesta, että oli niin viileää, ettei siellä ollut ollenkaan itikioita, hyttyisä, sääskiä. Millä nyt kukakin haluaa niitä kesänpilaajia kutsua..
Mutta nyt jatkan puhaltelua sohvalla. Ja taidan käydä tekemässä yhden juustovoileivän.
Kiitos Herra Jeesus elämänlahjasta. Kiitos huolenpidostasi. Kiitos rakkaudestasi. Herra auta ja kosketa kaikkia jotka kärsivät lapsettomuudesta. Kosketa kaikkia, jotka sinua kaipaavat. Aamen.
Eilen oli myös mukavaa sen puolesta, että vietimme iltapäivän ja illan (kello yhteen asti yöllä) avioparisoluporukkamme kanssa. Olimme ihanalla kesähuvilalla, jossa lauloimme, nauroimme, grillasimme, saunoimme ja illalla vielä pelasimme parisuhdepeliä. Emme voittaneet jo pidemmän tiensä yhdessä taivaltaneita. Kerroimme näille ystävillemme myös raskaudesta, josta kiitimme Herraa yhdessä rukoillen. Onneksi kerroin, koska kun olimme syöneet, täytyi minun juosta vesssaan oksentamaan. Kaikki, mitä olin syönyt. Tämä pahoinvointi on nyt ollut tällä viikolla aika voimakasta! Onneksi olen vielä pari viikkoa kesälomalla! Kotona minun ei ole tehnyt syödä mitään muuta kuin ruisleipää juustolla. Eilen oli niin nälkä, että grilliherkut maistuivat hyvälle, mutta eiväthän ne sisällä pysyneet. Pahoinvointia on myös aamuisin ja etovaa oloa jatkuu kokopäivän..
Viime kuussa näin paljon unia isästäni, johtuen varmaan siitä, että kuolemasta tuli toukokuun lopussa vuosi, ja Kesäkuussa tuli vuosi hautajaisista. Olen mm. nähnyt unta että isäni onkin elossa ja häntä vielä kuulustellaan ja minäkin sain unessa olla mukana kuuntelemassa kuulusteluja. Yhtenä yönä taas näin niin todentuntuisen unen siitä, että isäni ja hänen avopuolisonsa ruumiit oli molemmat kadoksissa, ja aamulla herätessä piti ihan miettiä, että onko heidät siis löydetty ja miten ne kuolemat nyt oikein tapahtuikaan. Alitajunnassa siis pyörittelen edelleen jonkin verran viime vuoden tragediaa.
Viime viikon olimme äidin ja siskon kanssa Lapissa. Olimme Sallassa ja Inarissa. Oli mahtava loma! Nautittiin luonnon kauneudesta ja liikuimme paljon. Kyllä pohjoisessa on kaunista! Oli hyvä loma senkin puolesta, että oli niin viileää, ettei siellä ollut ollenkaan itikioita, hyttyisä, sääskiä. Millä nyt kukakin haluaa niitä kesänpilaajia kutsua..
Mutta nyt jatkan puhaltelua sohvalla. Ja taidan käydä tekemässä yhden juustovoileivän.
Kiitos Herra Jeesus elämänlahjasta. Kiitos huolenpidostasi. Kiitos rakkaudestasi. Herra auta ja kosketa kaikkia jotka kärsivät lapsettomuudesta. Kosketa kaikkia, jotka sinua kaipaavat. Aamen.
tiistai 10. kesäkuuta 2014
maanantai 2. kesäkuuta 2014
Ei kahta ilman kolmatta? Kolmas kerta toden sanoo?
Kaksi viivaa maailman parhaassa puikossa.
Kiitos Jeesus! <3 Kiitos!!!!!
En pysty nyt kirjottaa enempää, kun pää on ihan sekasin! Mutta sen tiedän, että jos nyt onnistuu, niin saadaan maailman paras 7-vuotis hääpäivälahja. Ja jos tämänkin menee kesken, niin tutkimukset keskenmenojen suhteen alkaa sit tänä vuonna, tai viimestään vuoden alussa, jos on jonoja (tai näin luulen ainakin).. Mutta siis jotain odottavaa on edessä, kävi miten kävi! :) Toivottavasti kuitenkin parhainpäin! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)