Siitä on tasan vuosi, kun olin vielä täynnä iloa, onnea, toivoa ja jännitystä. Siihen astisen elämäni suurin suru oli ollut perheeni koiran kuolema, kun olin vielä lukiossa ja asuin äitini ja sisarusteni kanssa. Enpä vielä tammikuussa 2013 tiennyt mitä tuleva vuosi pitää sisällään ja mitä joudumme kokemaan. Jos olisin sen ennalta voinut tietää, en varmaan olisi uskaltanut elää. Onneksi tulevaa ei voi tietää, ja raamatussa meitä kehoitetaankin elämään vain tässä hetkessä. Ei pitäisi muistella menneitä, eikä murehtia tulevaa. Taivaallinen isämme kyllä tietää tarpeemme, hän tietää mitä mitä meillä on edessä. Hänen tietämättään ja sallimattaan ei mitään tapahdu. Siksi en halua vaipua epätoivoon, vaan uskoa että kaikella oli tarkoituksena. Se mitä meiltä viedään, ei tapahdu Jumalan sallimatta. Kaikella on määräaikansa - elämällä ja kuolemalla.
"Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut." Ps.139:16
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti