Onnen pisaroita, onnen pisaroita..

Enpä tätä uskaltanut ajatella kirjoittavani tänne vielä viikko sitten, mutta tänään oli 12 viikon ultra, jossa kaikki oli hyvin! Täällä sitä mennään ja pieni on pysyny mukana!
Ultrassa oli jännää kun kaikki näkyi niin selvästi! Toisesta kädestä voitiin laskea viisi sormeakin, kun hän levitti kätensä yhdessä vaiheessa. Ja eksyihän se peukalo suuhunkin siinä ultratessa, voi pientä! Hyvä työkaverini, jolle tänään kerroin raskaudesta, sanoi että oli nähnyt unta jossa minä olin pidellyt mahaani ja olin sanonut hymyillen, että "Nyt tämä on turvassa!" :) Ah, meinas tulla itku! Oi Kiitos Jeesus että sinä olet siunannut meille tämän ihmeen! Viime vuonna ei ollut meidän aikamme tulla vanhemmiksi. Ehkä elämän piti vielä hiukan meitä koulia ja opettaa. Tärkeintä on luottaa siihen, että kaikki menee Herran tahdon mukaan, Hänen aikataulussaan. Sitä olen aina kaikissa asioissa rukoillut ja sitä haluan myös tässä perhe-asiassakin. herra antaa lapsen kun sen aika on, ja nyt se taitaa toteutua <3

Viime viikot on ollu aika kamalia oksennusrumba-aamuja ja iltoja.. Välillä on päiviä kun KAIKKI ruuat inhottaa! Curry, makkara ja kananmuna on pahimmat! Meinaa tuolla yökkö refeksi pelkästään noiden sanojen kirjoittamisesta. Ihan kädet hikosi! :D
Myöskään suklaata ei oo tehny mieli kahteen kuukauteen! vaikka ennen söin sitä lähes päivittäin! Ehkä söin sitä suruuni (niinkuin söinkin) ja nyt kun ei ole aihetta surulle, niin ei myöskään tarvetta suklaalle!

Asia mikä teki minut maailman onnellisimmaksi oli, kun yhtenä päivänä toinen siskoni jonka kanssa emme nyt ole nähneet vuoteen ja joka ei minuun yhteyttä ole pitänyt (ihan aiheesta). Oli vastannut minun onnittelu sähköpostiviestiini, että sinulle onnea ultraan, toivottavasti kaikki on hyvin. Hän oli siis mennyt miehensä kanssa kihloihin, ja kaikesta huolimatta halusin onnitella siskoani, vaikka en tiennyt kaipaako hän onnittelujani tai yhtään mitään minulta. Kiitos Herra, että lämmitit siskoni sydäntä. Tuo pieni sähköposti häneltä merkitsi niin paljon minulle! <3

Mutta Herraa kiittäen,
jokapäivästä nauttien,
tässä mennään eteenpäin.
Kiitos siitä <3

Huokaisten ja puhallellen..

Eilen oli täydellinen päivä! Aamupäivästä kävimme mieheni kanssa varhaisultrassa, ja siellä oli kaikki niinkuin pitkääkin! Vastasi viikkoja, sydän löi, ja mitään poikkeavaa gynekologi ei todennut. Eli ainakin nyt kaikki on vielä hyvin. Vielä nyt vatsassani on ihme, jota molemmat odottaa innolla. Ihme, jota kiitän jokapäivä. Voi kun pysyisit siellä pikkuinen..

Eilen oli myös mukavaa sen puolesta, että vietimme iltapäivän ja illan (kello yhteen asti yöllä) avioparisoluporukkamme kanssa. Olimme ihanalla kesähuvilalla, jossa lauloimme, nauroimme, grillasimme, saunoimme ja illalla vielä pelasimme parisuhdepeliä. Emme voittaneet jo pidemmän tiensä yhdessä taivaltaneita. Kerroimme näille ystävillemme myös raskaudesta, josta kiitimme Herraa yhdessä rukoillen. Onneksi kerroin, koska kun olimme syöneet, täytyi minun juosta vesssaan oksentamaan. Kaikki, mitä olin syönyt. Tämä pahoinvointi on nyt ollut tällä viikolla aika voimakasta! Onneksi olen vielä pari viikkoa kesälomalla! Kotona minun ei ole tehnyt syödä mitään muuta kuin ruisleipää juustolla. Eilen oli niin nälkä, että grilliherkut maistuivat hyvälle, mutta eiväthän ne sisällä pysyneet. Pahoinvointia on myös aamuisin ja etovaa oloa jatkuu kokopäivän..

Viime kuussa näin paljon unia isästäni, johtuen varmaan siitä, että kuolemasta tuli toukokuun lopussa vuosi, ja Kesäkuussa tuli vuosi hautajaisista. Olen mm. nähnyt unta että isäni onkin elossa ja häntä vielä kuulustellaan ja minäkin sain unessa olla mukana kuuntelemassa kuulusteluja. Yhtenä yönä taas näin niin todentuntuisen unen siitä, että isäni ja hänen avopuolisonsa ruumiit oli molemmat kadoksissa, ja aamulla herätessä piti ihan miettiä, että onko heidät siis löydetty ja miten ne kuolemat nyt oikein tapahtuikaan. Alitajunnassa siis pyörittelen edelleen jonkin verran viime vuoden tragediaa.

Viime viikon olimme äidin ja siskon kanssa Lapissa. Olimme Sallassa ja Inarissa. Oli mahtava loma! Nautittiin luonnon kauneudesta ja liikuimme paljon. Kyllä pohjoisessa on kaunista! Oli hyvä loma senkin puolesta, että oli niin viileää, ettei siellä ollut ollenkaan itikioita, hyttyisä, sääskiä. Millä nyt kukakin haluaa niitä kesänpilaajia kutsua..

Mutta nyt jatkan puhaltelua sohvalla. Ja taidan käydä tekemässä yhden juustovoileivän.

Kiitos Herra Jeesus elämänlahjasta. Kiitos huolenpidostasi. Kiitos rakkaudestasi. Herra auta ja kosketa kaikkia jotka kärsivät lapsettomuudesta. Kosketa kaikkia, jotka sinua kaipaavat. Aamen.

Meillä on aikaa vielä..

Ei kahta ilman kolmatta? Kolmas kerta toden sanoo?

Kaksi viivaa maailman parhaassa puikossa.

Kiitos Jeesus! <3 Kiitos!!!!! 

En pysty nyt kirjottaa enempää, kun pää on ihan sekasin! Mutta sen tiedän, että jos nyt onnistuu, niin saadaan maailman paras 7-vuotis hääpäivälahja. Ja jos tämänkin menee kesken, niin tutkimukset keskenmenojen suhteen alkaa sit tänä vuonna, tai viimestään vuoden alussa, jos on jonoja (tai näin luulen ainakin)..  Mutta siis jotain odottavaa on edessä, kävi miten kävi! :) Toivottavasti kuitenkin parhainpäin! :)

Kesää kohti..

Takana on vappu, äitienpäivä ja lapsettomien lauantai..

5. Moos. 7:14-15. Siunattu olet sinä oleva yli kaikkien muitten kansojen. Hedelmätöntä miestä tai naista ei ole sinun keskuudessasi oleva, ei myöskään sinun karjassasi yhtään hedelmätöntä. 
Ja Herra on poistava sinusta kaikki sairaudet; ei ainoatakaan Egyptin kovista taudeista, jotka sinä tunnet, hän ole paneva sinun kärsittäväksesi, vaan hän antaa niiden tulla kaikkiin niihin, jotka sinua vihaavat. 

Tuo Raamatun kohta oli päivänsanana tällä viikolla. Mietin mielessäni että niin, hedelmätönhän en ole koska kahdesti olen raskaana ollut, mutta lapseton olen silti.. Voihan huokaus. Vuosiakin taas kohta kilahtaa lasiin.. No vielä on aikaa jäljellä, vaikka tuntuukin välillä, että kaikilla on jo tässä iässä vähintään yksi lapsi.. 

Mukavaa meillä on kyllä mieheni kanssa viime aikoina ollut, ihan kahdestaankin. Mutta jos meille ei ikinä lapsia tule, niin kyllä se jossain vaiheessa elämää tuntuu varmasti karulta.. Siinä vaiheessa kun kaipaisi jo lapsenlapsia, mutta kun ei ole edes omia lapsia, niin miten tulla vielä mummiki ja ukiksi.. Sitäkinkö jo nyt alan surra! Että tuleeko minusta koskaan mummia!? Nyt lopeta - minä, lopeta! Kukaan toinen varmaan edes mieti mummoutta vielä tässä vaiheessa elämää.. No saa kai sitä murehtia ihan mitä haluaa, onko siinä järkeä - on toinen juttu..

Sitä mitä arvostan ja mistä olen kiitollinen, on avioliittoni. Mieheni. Viime aikoina olen saanut kuulla avio-ongelmista, niidenkin uskovien avioliitoissa, joita olen aina sivusta seurattuna pitänyt onnellisina ja kaikinpuolin toimivina. Mutta eipä aina kaikki ole sitä miltä ulospäin näyttää.. Herra, puutu ja tartu näihin avioliittoihin! Niihin, jotka on sinun edessäsi solmittu! Herra, auta ja armahda, anna anteeksi antavaisuutta, anna katumusta ja voimaa ja tahtoa muutokseen! Herra auttoi vajaa vuosi sitten meitäkin. Herra voi auttaa muitakin, jos ihmiset vain todella tahtovat apua, Herralta!

Tänä viikonloppuna olisi Helsingissä Nicky Cruz puhumassa! Onnellisia ne, jotka pääsee katsomaan! Minun täytyy tyytyä katselemaan netistä. Cruz on siis kirjoittanut mm. kirjan  "Juokse poika juokse" joka on ollut todella suosittu kirja täällä Suomessakin. Itse luin sen ensimmäisen kerran joskus ylä-asteella. 

Viimepäivinä olen kokenut vahvasti tarvetta rukoilla muutaman tuttavani puolesta, jotka ovat ateisteja. Uskon, että Herra vielä kohtaa heitäkin henkilökohtaisesti ja vielä he saavat kokea ja tuntea todellisen Jumalan. Nämä ateistit pitävät minua ja varmaan muitakin uskovia aivan hihhuleina. Hei eivät voi ollenkaan käsittää uskoa ja sen todellisuutta! Aivan kun heillä olisi silmälaput silmillä! Itse kun en voi käsittää ollenkaan miten ihmiset eivät VOI USKOA! Ja miten he VOIVAT ELÄÄ ILMAN USKOA! Meidänkin seurakunnassamme on useampi lääkäri ja muita korkeasti koulutettuja henkilöitä. Ei usko ole siis mikään tyhmien ihmisten valinta! Usko on viisautta! Se on lahja Jumalalta! Kun on saanut uskon lahjan, ei MIKÄÄN voi enää pyyhkiä uskoa pois. Se on yhtä todellista uskoa, kuin se että uskon tämän maan olevan Suomi jossa elämme. Se on siis todellisuutta eikä vain uskoa. Kyllä oma elämäni olisi ilman uskoa köyhää, tyhjää ja merkityksetöntä. Suosittelen muuten KAIKKIA lukemaan kirjan "Yksi ainoa elämä - Tapio Nousiainen" kirjan saa mm. kirjastosta. Itse olen lukenut sen nyt vähälle aikaa kolmesti! :) Siunattua viikonloppua kaikille!

Hän kyllä vastaa.

Punaista, punaista..

No niin, nyt ne menkat vihdoin alkoivat! Eihän tämä kierto venynyt kuin 60 vrk pituiseksi!
Neljä r-testiä ehdin tuossa odotellessa tehdä säännöllisin väliajoin, VAIKKA mitään raskausoireita minulla ei edes ollut. Ja ette usko kuinka minä itseäni tarkkailen! 2 alkuraskautta kokeneena sain tuntea mitä on rintojen turvotus/kipu, pahoinvointi, hajuherkkyys, väsymys, itkuherkkyys, huimaus ja mieliteot. Nyt ei ollut MITÄÄN oireita, mutta SILTI halusin uskoa ja toivoa, että jospa kuitenkin olisin raskaana..

No, tänään olin kyllä niin iloinen näistä menkoista, koska testithän olivat negatiivisia. Nyt vain muutama päivä tätä odottelua, ja pääsee taas yrittämään. Uudella onnella, uudella innolla, uudella uskolla.

Mieliala on kyllä ollut parempi. Laittelin mieheni kanssa pihamaamme kasvimaan kuntoon. Siinä olikin hommaa, kun viime vuonna emme tehneet sille mitään! Oli kasvanut täyteen luonnonkasveja! Viime kesänä en voinut kuvitellakaan kyykkiväni kasvimaalla omissa ajatuksissani. Ei kiinnostanut, ei innostanut, ei pystynyt! Nyt puolestaan huomasin nauttineeni hiljaisuudessa ahertamisesta. Kaikesta huolimatta päässä liikkui mukavia ajatuksia ja mieli oli iloinen, ahkera, aikaansaava ja motivoitunut. Ja lopputuloksesta tuli hyvä! Istutimme kasvimaalle jo tilliä, persiljaa ja rucolaa. Alkavalla viikolla vielä erilaisia salaatteja. Mitään vaikea hoitoista ja turhaa en sinne istuta, koska en todellakaan ole mikään viherpeukalo.

Voi kun Herra käyttäisi minunkin kehoani kasvimaana. Kasvimaana pienelle siemenelle, josta tulisi vauva. Oi Herra, kosketa ja korjaa tätä kehoa. Sanassasi on: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa." Oi Herra, anna minunkin täyttää maata jälkikasvullamme. En tiedä kuinka iki-kiitollinen voisin olla, jos saisimme kokea syntymän ihmeen ja kasvattaa lasta. Oi sitä kiitollisuutta ja onnea en osaa edes ajatella. Ehkä ensimmäiset päivät vain itkisin.

Oi Herra, sinä näet muutkin samassa tilanteessa olevat. Sinä tiedät syyt lapsettomuudelle ja keskenmenoille. Sinä Herra lohdutat, mutta sinä voit myös auttaa. Herra, kuule rukoukset joita sinulle hiljaisuudessa huokailemme. Kiitos, että me olemme saaneet olla äitiemme ihme. Kiitos, että meille on suotu elämä.