Meillä on aikaa vielä..

Ei kahta ilman kolmatta? Kolmas kerta toden sanoo?

Kaksi viivaa maailman parhaassa puikossa.

Kiitos Jeesus! <3 Kiitos!!!!! 

En pysty nyt kirjottaa enempää, kun pää on ihan sekasin! Mutta sen tiedän, että jos nyt onnistuu, niin saadaan maailman paras 7-vuotis hääpäivälahja. Ja jos tämänkin menee kesken, niin tutkimukset keskenmenojen suhteen alkaa sit tänä vuonna, tai viimestään vuoden alussa, jos on jonoja (tai näin luulen ainakin)..  Mutta siis jotain odottavaa on edessä, kävi miten kävi! :) Toivottavasti kuitenkin parhainpäin! :)

Kesää kohti..

Takana on vappu, äitienpäivä ja lapsettomien lauantai..

5. Moos. 7:14-15. Siunattu olet sinä oleva yli kaikkien muitten kansojen. Hedelmätöntä miestä tai naista ei ole sinun keskuudessasi oleva, ei myöskään sinun karjassasi yhtään hedelmätöntä. 
Ja Herra on poistava sinusta kaikki sairaudet; ei ainoatakaan Egyptin kovista taudeista, jotka sinä tunnet, hän ole paneva sinun kärsittäväksesi, vaan hän antaa niiden tulla kaikkiin niihin, jotka sinua vihaavat. 

Tuo Raamatun kohta oli päivänsanana tällä viikolla. Mietin mielessäni että niin, hedelmätönhän en ole koska kahdesti olen raskaana ollut, mutta lapseton olen silti.. Voihan huokaus. Vuosiakin taas kohta kilahtaa lasiin.. No vielä on aikaa jäljellä, vaikka tuntuukin välillä, että kaikilla on jo tässä iässä vähintään yksi lapsi.. 

Mukavaa meillä on kyllä mieheni kanssa viime aikoina ollut, ihan kahdestaankin. Mutta jos meille ei ikinä lapsia tule, niin kyllä se jossain vaiheessa elämää tuntuu varmasti karulta.. Siinä vaiheessa kun kaipaisi jo lapsenlapsia, mutta kun ei ole edes omia lapsia, niin miten tulla vielä mummiki ja ukiksi.. Sitäkinkö jo nyt alan surra! Että tuleeko minusta koskaan mummia!? Nyt lopeta - minä, lopeta! Kukaan toinen varmaan edes mieti mummoutta vielä tässä vaiheessa elämää.. No saa kai sitä murehtia ihan mitä haluaa, onko siinä järkeä - on toinen juttu..

Sitä mitä arvostan ja mistä olen kiitollinen, on avioliittoni. Mieheni. Viime aikoina olen saanut kuulla avio-ongelmista, niidenkin uskovien avioliitoissa, joita olen aina sivusta seurattuna pitänyt onnellisina ja kaikinpuolin toimivina. Mutta eipä aina kaikki ole sitä miltä ulospäin näyttää.. Herra, puutu ja tartu näihin avioliittoihin! Niihin, jotka on sinun edessäsi solmittu! Herra, auta ja armahda, anna anteeksi antavaisuutta, anna katumusta ja voimaa ja tahtoa muutokseen! Herra auttoi vajaa vuosi sitten meitäkin. Herra voi auttaa muitakin, jos ihmiset vain todella tahtovat apua, Herralta!

Tänä viikonloppuna olisi Helsingissä Nicky Cruz puhumassa! Onnellisia ne, jotka pääsee katsomaan! Minun täytyy tyytyä katselemaan netistä. Cruz on siis kirjoittanut mm. kirjan  "Juokse poika juokse" joka on ollut todella suosittu kirja täällä Suomessakin. Itse luin sen ensimmäisen kerran joskus ylä-asteella. 

Viimepäivinä olen kokenut vahvasti tarvetta rukoilla muutaman tuttavani puolesta, jotka ovat ateisteja. Uskon, että Herra vielä kohtaa heitäkin henkilökohtaisesti ja vielä he saavat kokea ja tuntea todellisen Jumalan. Nämä ateistit pitävät minua ja varmaan muitakin uskovia aivan hihhuleina. Hei eivät voi ollenkaan käsittää uskoa ja sen todellisuutta! Aivan kun heillä olisi silmälaput silmillä! Itse kun en voi käsittää ollenkaan miten ihmiset eivät VOI USKOA! Ja miten he VOIVAT ELÄÄ ILMAN USKOA! Meidänkin seurakunnassamme on useampi lääkäri ja muita korkeasti koulutettuja henkilöitä. Ei usko ole siis mikään tyhmien ihmisten valinta! Usko on viisautta! Se on lahja Jumalalta! Kun on saanut uskon lahjan, ei MIKÄÄN voi enää pyyhkiä uskoa pois. Se on yhtä todellista uskoa, kuin se että uskon tämän maan olevan Suomi jossa elämme. Se on siis todellisuutta eikä vain uskoa. Kyllä oma elämäni olisi ilman uskoa köyhää, tyhjää ja merkityksetöntä. Suosittelen muuten KAIKKIA lukemaan kirjan "Yksi ainoa elämä - Tapio Nousiainen" kirjan saa mm. kirjastosta. Itse olen lukenut sen nyt vähälle aikaa kolmesti! :) Siunattua viikonloppua kaikille!

Hän kyllä vastaa.

Punaista, punaista..

No niin, nyt ne menkat vihdoin alkoivat! Eihän tämä kierto venynyt kuin 60 vrk pituiseksi!
Neljä r-testiä ehdin tuossa odotellessa tehdä säännöllisin väliajoin, VAIKKA mitään raskausoireita minulla ei edes ollut. Ja ette usko kuinka minä itseäni tarkkailen! 2 alkuraskautta kokeneena sain tuntea mitä on rintojen turvotus/kipu, pahoinvointi, hajuherkkyys, väsymys, itkuherkkyys, huimaus ja mieliteot. Nyt ei ollut MITÄÄN oireita, mutta SILTI halusin uskoa ja toivoa, että jospa kuitenkin olisin raskaana..

No, tänään olin kyllä niin iloinen näistä menkoista, koska testithän olivat negatiivisia. Nyt vain muutama päivä tätä odottelua, ja pääsee taas yrittämään. Uudella onnella, uudella innolla, uudella uskolla.

Mieliala on kyllä ollut parempi. Laittelin mieheni kanssa pihamaamme kasvimaan kuntoon. Siinä olikin hommaa, kun viime vuonna emme tehneet sille mitään! Oli kasvanut täyteen luonnonkasveja! Viime kesänä en voinut kuvitellakaan kyykkiväni kasvimaalla omissa ajatuksissani. Ei kiinnostanut, ei innostanut, ei pystynyt! Nyt puolestaan huomasin nauttineeni hiljaisuudessa ahertamisesta. Kaikesta huolimatta päässä liikkui mukavia ajatuksia ja mieli oli iloinen, ahkera, aikaansaava ja motivoitunut. Ja lopputuloksesta tuli hyvä! Istutimme kasvimaalle jo tilliä, persiljaa ja rucolaa. Alkavalla viikolla vielä erilaisia salaatteja. Mitään vaikea hoitoista ja turhaa en sinne istuta, koska en todellakaan ole mikään viherpeukalo.

Voi kun Herra käyttäisi minunkin kehoani kasvimaana. Kasvimaana pienelle siemenelle, josta tulisi vauva. Oi Herra, kosketa ja korjaa tätä kehoa. Sanassasi on: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa." Oi Herra, anna minunkin täyttää maata jälkikasvullamme. En tiedä kuinka iki-kiitollinen voisin olla, jos saisimme kokea syntymän ihmeen ja kasvattaa lasta. Oi sitä kiitollisuutta ja onnea en osaa edes ajatella. Ehkä ensimmäiset päivät vain itkisin.

Oi Herra, sinä näet muutkin samassa tilanteessa olevat. Sinä tiedät syyt lapsettomuudelle ja keskenmenoille. Sinä Herra lohdutat, mutta sinä voit myös auttaa. Herra, kuule rukoukset joita sinulle hiljaisuudessa huokailemme. Kiitos, että me olemme saaneet olla äitiemme ihme. Kiitos, että meille on suotu elämä.

Pyyntöni mun..

"..Anna mulle voimaa uskoa Anna mulle voimaa kulkea Anna mulle aikaa, haaveita Anna mulle kaunis maailma missä kulkea saan pelotta Anna mulle rohkeus irrottaa Anna mulle voimaa luopua suruun sidottuna sydän hajoaa.."

Suvi Teräsniska - Pohjantuuli

Vuodatusta..

Pari päivää sitten katsoin netistä videon, jossa oli kuvattu alle vuoden ikäisten lapsien reaktioita tilanteista kun heidän isänsä tulee kotiin (amerikkalainen video) Voi että mie itkin!!!! :'(
Itkin niin paljon sitä, että saanko mie ikinä nähdä oman mieheni tulevan kotiin ja meidän lapsen olevan noin innoissaan mitä nuo videonkin lapset olivat. Huh, puol tuntia täyttä itkua, ja sit mies sai minut rauhoitettua. Kyllä se vaan joskus sattuu niin paljon. Miksi miun kohtu ei voinu pidellä kumpaakaan vauvaamme sisällä.. :( Miksi minun keho tuottaa pettymyksen miehelleni, josta voisi tulla isä, äidilleni josta voisi tulla mummo ja itselleni, josta voisi tulla äiti.. Miksi, miksi, miksi?!?

Muuten elämä rullaa ihan hyvin. En minä päivittäin surullisia asioita meiti, mutta sitten kun tulee just tuollanen koskettava video tms. niin sit sattuu sydämeen. Nyt on menny jo 50 päivää edellisistä menkoista.. Pisin kierto kahden vuoden sisällä on miulla ollu 62 päivää, eli kaippa ne sieltä joskus tulee.. vai alkoiko miulla jo vaihdevuodet!! :D Sehän tästä vielä puuttuis.. Raskaustestit siis ollu negatiivisia..

Kohta on muuten vappu, ja Jeesus-marssi! :)